On ollut melkoinen viikko politiikassa. Käänteitä ei ole puuttunut ja ne ovat sisältäneet niin iloa kuin suurta pettymystä. Katson aiheekseni kommentoida viime päivien tapahtumia, jotta ei jää epäselväksi missä mennään omalta kohdaltani.

Puoluekokoustapahtumista on viime päivien aikana esitetty erilaisia väitteitä, joita en allekirjoita. Olin paikalla ja kokouksessa oli hyvä ja rauhallinen, toki iloinen tunnelma. Väitteet ääriliikkeiden vallankaappauksesta ovat täyttä puppua. Paikalla oli aivan tavallisia miehiä, naisia, nuoria, vanhoja, äitejä ja isejä, Perussuomalaisia jäsenmaksunsa maksaneita ja puolueeseen hyväksyttyjä jäseniä. Jokaisella yksi ääni per vaali. Minä olen precis sama Mari joka sinne meni ja Jyväskylästä takaisin tuli.

Se miksi puheenjohtajistovalinnat menivät näin ovat seuraus, ei syy. Puolueen jäsenistä suuri osa eli se ”kenttä” ja äänestäjät ovat jo pitkään olleet erittäin tyytymättömiä leikkauksiin, kikysopimukseen, eu-politiikkaan ja ennen kaikkea maahanmuuttopolitiikkaan. Entinen puoluejohto ei ottanut kuuleviin korviinsa tätä palautetta eikä liioin tunnustanut sitä, että ainakin omien kokemusten perusteella Perussuomalaisia äänestetään yhtenä yleisimmistä syistä maahanmuuttopolitiikan kiristymisen toivossa. Maahanmuuttopolitiikka on suurin yksittäinen teema, josta äänestäjämme ovat kiinnostuneita. Ei toki ainoa, mutta tärkeä, sillä ihmiset ymmärtävät että yhdestä rahapussista jaetaan. Kun laitat euron yhteen asiaan, on se toisesta pois. Tämä on ollut se viesti jota itse olen vaalikentillä ominkin korvin kuullut ja puoluejohtoon viestinyt.

Tarvittiin uusi puoluejohto paljastamaan vuosisadan bluffi. Jussi Halla-aho kävi Sipilän kanssa keskustelun, jossa ei vaatinut mitään muutoksia hallitusohjelmaan tai muihin sovittuihin ohjelmiin, vain niiden noudattamista täysimääräisesti myös Perussuomalaisille tärkeissä asioissa. Sipilän mukaan näin ei voida tehdä. Toisin sanoen esimerkiksi 80 kohtainen turvapaikkapoliittinen ohjelma oli siis paperi, jota ei ollut aikomuskaan noudattaa. Tämä jos mikä on äänestäjän kasvoille sylkemistä.

Jussi Halla-ahon johtama Perussuomalaiset on sama Perussuomalaiset, mutta hän on luvannut nostaa kannattajillemme tärkeät asiat kärkeen. Tämä lupaus nähtiin jo nyt ”hallitusneuvotteluissa”. Halla-aho on linjannut, että puolue jatkaa samalla ohjelmalla sekä niillä ohjelmilla, jotka olivat vaaliohjelmana eduskuntavaaleissa 2015, myös maahanmuuttopolitiikan osalta. Näin ollen on turha kuvitella, että puolueesta olisi tulossa ääriajattelun ihmisten temmellyskenttä ja mölyämisalusta. Me jatkamme Perussuomalaisina myös muistaen pienen ihmisen asian. Jussi Halla-ahosta tuntuu ihmisillä olevan kovin voimakkaita ajatuksia ilman, että he ovat tutustuneet mieheen itseensä tai hänen ajatuksiinsa. Myönnän, että Halla-ahon vanhat kirjoitukset ovat olleet osin sellaisia etten itse ajattele samoin, mutta ajattelin itsekin 15 vuotta sitten kovin toisin. Sitä mukaa kun Jussin vastuu on lisääntynyt, on lisääntynyt myös järkevä harkinta ja varmasti myös näkemys maailmasta. Mies puhuu nyt asiaa. Asiaa, jota niin moni ei uskalla sanoa, mutta ajattelee samoin. Ja kuten ihmiset ovat jo huomanneet, on hän myös pelottava poliittinen vastus.

En aio ruotia enempää demokraattisesti valitun puolueen johdon ja sitä seuranneen ikävän näytöksen ympärillä nähtyä näytelmää. Katson nyt eteenpäin, tuen valittua puoluejohtoa ja toivon, että ympäri Suomen Perussuomalaiset ottaisivat rauhassa ja toinen toistaan tukien, ei repien. Riippumatta siitä, mitä kokouksessa kannatti. Erilaiset vaihtoehdot jätän omaan arvoonsa, hillotolppa hoitaa kyllä asian.

Minulla on poliittinen koti.