Perussuomalaisten taannoisesta suomalaisuusohjelmasta nousi melkoinen mylläkkä, koska siinä toistettiin jo vuosikausia vastaavissa ohjelmissa voimassa ollut vaatimus pakkoruotsin poistamisesta. Perussuomalaisia myös syytettiin asian nostamisesta tapetille, mutta tosiasiassa kunnon mylläkän vanhasta linjauksesta nostivat media (erityisesti ruotsinkielinen sellainen) ja eräät kärkipoliitikot sosiaalisessa mediassa.
Miksi pakkoruotsia sitten vastustetaan? Ruotsia puhuu äidinkielenään noin 8,3 miljoonaa ihmistä ja toisena kielenäänkin vain käytännössä suomalaiset. Huomionarvoista on, että ruotsia äidinkielenään puhuvia on manner-Suomessa reilut 260 000 henkeä, joka on suunnilleen 4,7 % asukkaista. Vielä pienempi on se prosentti, jonka kanssa keskimääräisellä suomalaisella ei ole yhteistä kieltä, jota käyttää.
Tuo prosentti tulee vielä entisestään pienenemään tulevaisuudessa, kun yhä useampi suomen- ja ruotsinkielinen osaa puhua ainakin englantia. Miksi siis pyrkiä kouluttamaan kahdelle ryhmälle kolme yhteistä kieltä? Myöskään muissa pohjoismaissa ruotsille ei ole samankaltaista tarvetta kuin ennen, sillä myös niissä on korkea englannin kielen osaamisen taso.
Englannin kielen opiskelu on tässä mielessä paljon perustellumpaa: sen käyttäjiä on maailmassa noin 600–1 700 miljoonaa. Siis suunnilleen 60–180-kertainen määrä ruotsin käyttäjiin verrattuna. Englannilla on siis globaalissa maailmassa todella paljon suurempi merkitys.
Kolmanneksi kieleksi voisi valita esimerkiksi espanjan, jolla on yli 534 miljoonaa käyttäjää tai jonkin muun kielen. Vapaaehtoisesti ruotsia voisi toki opiskella ja motivoituneet opiskelijat sitä varmasti oppivat jatkossakin.
Suurin osa suomalaisista ei osaa ruotsia käyttää, vaikka ovatkin opiskelleet sitä vähintään peruskoulussa, sillä harva suomalainen tarvitsee arjessaan ruotsia ja siksi vähäisetkin taidot katoavat hyvin nopeasti. Pakkoruotsi maksaa, mutta se ei maksa itseään takaisin kielen osaamisena. Englantia osataan, koska sitä on musiikki, sosiaalinen media, viihde, pelit, työelämä ja kaikki muukin täynnä tätä nykyä. Etenkin nuori sukupolvi ylläpitää tätä taitoa jatkuvasti.
On syytä muistaa myös, että kolme neljäsosaa suomea äidinkielenään puhuvista kannattaa pakkoruotsista luopumista. Tämä käy ilmi Åbo Akademin ja yhteistyöyliopistojen tuoreesta kyselytutkimuksesta, jolla selvitettiin asenteita ruotsin kieleen ja suomenruotsalaisuuteen. Vastanneista valtaosa suhtautui kuitenkin myönteisesti ruotsalaiseen kulttuuriin Suomessa. Liki 70 prosenttia vastanneista oli sitä mieltä, että olisi sääli, jos ruotsin kieli ja kulttuuri häviäisivät Suomesta. Noin 60 prosenttia piti tärkeänä sitä, että ruotsinkielisille turvataan palvelut äidinkielellä.
Mitä opimme näistä prosenteista? Pakkoruotsin vastustaminen ei tarkoita, että vastustaja suhtautuisi suomenruotsalaisiin tai ruotsin kieleen epäkunnioittavasti, vaikka jotkut poliittiset tahot jaksavat näin väittää vuodesta toiseen.