Pasi Kauniston laulussa lauletaan: ”Vaihtuvat päivät pois leikit nuo jäivät mut koskaan et muuttua saa vuodet niin kulkee ne paljon pois sulkee mut koskaan et muuttua saa”. Aleksis Kiven Nummisuutareissa  Topias-isä puolestaan toteaa pojalleen: ”Niin muuttuu maailma Eskoseni”.
 

Molemmat lauseet ovat ainakin minulle ajankohtaisia juuri tällä hetkellä. En haluaisi, että oma ”lintukotoni” muuttuu, mutta toisaalta tiedän ja ymmärrän, että muutos on väistämätöntä. Pakolaismassojen hallitsematon maahan vyöry hämmentää ja ahdistaakin. Kutsumattomia, paperittomia muukalaisia tulee bussilasteittain kontrolloimattomasti maahamme. Emme enää tiedä keitä ympärillämme liikkuu ja mitkä heidän tarkoitusperänsä ovat. Onko siis väärin jos koen turvattomuutta ja tilanne ahdistaa?

Turvapaikanhakijoiden vyöry osuu pahaan aikaan. Taloutemme on ajanut kiville, vienti ei vedä ja työttömyys kasvaa.

Tänään osoitetaan mieltä ympäri Suomea. Saavutetuista eduista halutaan pitää kiinni ja sanelupolitiikka ei käy. Kuitenkin tosiasia on se, että velkaannumme joka tunti miljoona euroa lisää. Ei tarvitse olla mikään talousguru ymmärtääkseen, ettei näin voi jatkua. ”Tarttis tehdä jotain” toteamus ei enää riitä, vaan nyt on syytä tehdä korjausliikkeitä ja pian. Keinoista voidaan olla eri mieltä, mutta jokin yhteinen kompromissi pitää saada nopeasti aikaiseksi.

Maailma ympärilläni muuttuu nopeasti, mutta minä en meinaa pysyä vauhdissa mukana. Laitetaan se sitten vaikka hämäläisyyteni piikkiin…