Media on ominut väärällä tavalla yhteiskunnallista valtaa. Median tulisi uutisoida, mitä yhteiskunnassa tapahtuu, toimia vallan vahtikoirina. Nyt media ohjailee poliitikkoja haluamaansa suuntaan, rummuttaa asioita, joita haluaa edistää, ja kohta poliittinen johto onkin ottanut asian agendalleen. Näin ei kuuluisi olla.

Demokratiassa vallan pitäisi tulla kansalta. Nyt isojen mediatalojen päätoimittajat näyttäytyvät vallan valtakirjan antajina. Näin ei olisi, jos poliittisen vallan huipulle nousisi itsenäisen ajattelukyvyn omaavia, omassa elämässään riittävän kokeneita ja vahvoja henkilöitä – henkilöitä, jotka kykenisivät kohauttamaan olkiaan toimittajien kirjoittelulle. Taas kun huipulle noustaan poliittisen broileritehtaan tuotoksina, tai muutoin heikoin eväin, ollaan liian alttiita kuuntelemaan, mistä tuuli kulloinkin puhaltaa broileritehtaan sivuuttaneilla, lasikuutiossa majailevilla mediatalon kukonpojilla.

Isot mediatalot ovat harhautuneet kuvittelemaan, että heillä on oikeus päättää, kuka Suomessa saa tehdä politiikkaa ja kuka ei.

Valtamedian hegemoniaa uhkaavat he, joiden poliittinen linja poikkeaa valtamedian omasta linjasta ja joiden suosio vaikuttaa nousevan häiritsevän suureksi. Heidät voidaan tiputtaa leimaavilla häväistyskirjoituksilla. Leimattu poliitikko voi yrittää tehdä kirjoituksista poliisille tutkintapyynnön, mutta ne eivät yleensä johda mihinkään. Katsotaan, että politiikassa mukana oleva joutuu sietämään rankkaakin arvostelua. Tämä luo oivan temmellyskentän mediataloille. Sama uutinen tai asia voidaan kirjoittaa kovin monella tavalla. Ymmärtäväisesti ja puolustellen, tai voimakkaasti arvostellen, tavoitteena henkilön maineen mustaaminen.

Hyviä tuoreita esimerkkejä ovat Wille Rydman ja Sanna Marin. Rydmanin maineen kimppuun käytiin mediatalon koko iskuvoimalla. Marinin toilailuista on toki uutisoitu, mutta sävy on ollut kovin ymmärtävä. Tilanne olisi ollut täysin toinen, jos Rydman olisi pääministerinä toiminut siten kuin Marin.

Tragikoomista asiassa on se, että valtamedia itse peräänkuuluttaa muilta tasapuolisuutta, oikeudenmukaisuutta ja rehtiyttä, ja edustaa kaikkea päinvastaista toimillaan.

Nyt valtamedia on ottanut tähtäimeensä Harry Harkimon. Miksi?

Harkimo on itsenäiseen ajatteluun kykenevä, taloudellisesti riippumaton, maailman merillä yksin purjehtinut. Mies, jolta voisi olettaa löytyvän henkistä kanttia. Valtamedia ei voi olla varma siitä, kuinka hyvin Harkimo presidenttinä taipuisi päätoimittajien talutusnuoraan. Harkimohan saattaisi pikemminkin käyttää siivekkäitä omaksi hyödykseen. Paljastamaan, mistä suunnasta maata on löytymässä, tai pyöräyttämään kukot viinissä.