Ihmisoikeudet - vapaudesta vaatimukseksi
Ihmisoikeudet ovat alun perin länsimaisessa ajattelussa mielletty vapaudeksi valtion harjoittamasta mielivallasta. ihmisoikeuksilla tarkoitettiin sanan- ja uskonnonvapautta, oikeutta elämään, omistuksensuojaakin. Vaikka ihmisoikeuksia kuvattiin ”oikeus” sanalla, niiden syvin olemus tarkoitti vapauksia rajoitteista: valtio ei saanut loukata mielivaltaisesti yksilön vapauksia.
Ajan saatossa ihmisoikeuksien konsepti on muuttunut. Ihmisoikeudet ovat muuttuneet vaatimuksiksi toisia ja yhteiskuntaa kohtaan, oikeuksiksi edellyttää itselle, ja myös omalle ryhmälle erilaisia asioita, nykyisin jopa oikeutta olla häiriintymättä toisten vastaavista vapauksista. ”Vaatimusperusteisen” ihmisoikeusajattelun nojalla on alettu rajoittaa muiden primaarisia ihmisoikeuksia, erityisesti sanan- ja uskonnonvapautta, ja perustellaan rajoittamista – kuinka ollakaan – ihmisoikeuksilla.
Länsimaiden kohtalon kysymys on, puolustammeko kaikkien oikeutta sanan- ja uskonnonvapauteen, vai puolustammeko päinvastoin erilaisten ryhmien oikeutta esittää muille vaatimuksia, ja oikeutta rajoittaa muiden vapauksia.
Myös maahanpääsy halutaan nähdä ihmisoikeutena. Uusi siirtolaisaalto on todennäköinen ja sisäministeriö on suunnitellut, miten asutettaisiin jopa miljoona siirtolaista Suomeen. Tässä yhteydessä on tuotu esiin kansalaisten asuntojen käyttö siirtolaisten asuttamiseen, samoin kuin autojen mahdollinen takavarikointi, ja tulijoiden rekrytointi järjestyksenpitäjiksi.
On syytä vakavasti pohdiskella, mitä on ihmisoikeus ja mikä puolestaan kommunismia.
Tekstin aiheet:
Vapautta ei voi omistaa eikä sitä siten voi myöskään luovuttaa toiselle, ostaa tai myydä. Esim valtiolle. Perustuslain säätäjät ovat sen ymmärtäneet, mutta selitäpä se kansalle. Valtion käsissä mikä tahansa korruptoituu ja siitä tulee vain maksuväline poliittisiin lehmänkauppoihin.
On helppo sanoa, että puolustakoot toiset minun ”oikeuksiani”. Olenhan maksanut sitä varten veron. Sitten voi itse keskittyä tärkeämpiin asioihin.
— Mutta vapaus itsessään on tarkoitus. Ei väline.
— Oikeudet ostetaan ja myydään, jotta olisi vapaus.
Elämän tarkoitusta ei pidä antaa valtion käsiin.
Voiko elämän tarkoituksen sitten antaa kirkon käsiin? Voi. Vapaudessa käy juuri näin: meille syntyy useita keskenään kilpailevia kirkkoja, joista valita.
— Valintamahdollisuus itsessään on yksi vapauden ulkonen tunnusmerkki.
— Mutta voiko syntyä tilanne, että meillä on useita keskenään kilpailevia valtioita, joiden välillä rajat ovat auki tulla ja mennä?
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti