Päivän uutinen on tänään ollut hallitusneuvotteluiden esitys ammattitutkinnon muuttamisesta kahden vuoden mittaiseksi. Keskustelu kuhisee puolesta ja vastaan ja ainakin YLE ei peittele mielipidettään asiasta. YLE:n lähes jokaisesta aiheeseen liittyvästä artikkelista löytyy väite ”Ammattitutkintojen siirtyminen kaksivuotiseksi tarkoittaisi käytännössä jatko-opiskelukelpoisuuden menettämistä”.

Siis anteeksi miten niin?

Jos ammattikorkeakoulujen opiskelijat valitaan sen perusteella kuka on minkäkin aikaa koulun penkissä istunut / nukkunut / päivittänyt Facebookia / pitkästynyt hengiltä, ollaan pahasti hukassa. Aika ei kerro laadusta.

Ammatillinen perustutkinto valmentaa hyvin heikohkosti AMK-opintoja varten muutenkin, mutta erityisen epäilyttävä on ajatus, että mikä tahansa ammatillinen tutkinto antaisi täydet valmiudet minkä tahansa alan korkeakoulutukseen. Kun puutarha-alaa ammattikoulussa opiskellut nuori hyväksytään pääsykokeiden jälkeen opiskelemaan rakennustekniikkaa korkeakouluun, on sisäänpääsyn mahdollistanut aivan eri taidot ja tiedot mitä ammattikoulu on oppilaalle tarjonnut.

Iso osa ammatillisista perustutkinnoista on täydellisen mahdollista suorittaa 2 vuodessa tai vieläkin nopeammin jo pelkästään opetusta tehostamalla. Itseasiassa osa tutkinnoista, esimerkiksi raksalinjat, voitaisiin siirtää pelkästään oppisopimuksen kautta opittavaksi. Rakennustyömaalle haluava nuori ei mene kouluun kasvaakseen itsenäiseksi, kansainväliseksi ja kielitaitoiseksi. Nuori menee kouluun, koska työnantaja ei saa ottaa nuorta töihin ilman sataa ja yhtä asianmukaista lippulappusta (työturvakortti, tulityökortti, turhakeodistus yms…).

Hallitusneuvotteluissa ei ole syntynyt vielä mitään lopullista, mutta suunta on ehdottomasti oikea. Mediassa tänään kuultujen rehtoreiden ja opiskelijoiden kitinä on vain normaalia muutosvastaisuutta. Koulutuksen uudistamisessa ei pidä tuijottaa vanhoja malleja vaan rohkeasti miettiä aivan uusia järjestelmiä. Hyvä on pitää myös mielessä, että ammattikoulusta löytyvien tutkintojen määrä on valtava; näitä kaikkia ei kannattaisi yrittääkään istuttaa samaan muottiin. Toistan vielä, että aika ei kerro laadusta. Jotkut ammattitutkinnoista voisivat olla kaksikin vuotta lyhemmät kuin toiset.

Vielä viimeinen huomio: Ammattilaiseksi ei koulussa opita. Ei ammattikoulussa, ei ammattikorkeakoulussa eikä yliopistossa. Ei kahdessa vuodessa, ei kolmessa, ei koskaan. Koulun tarkoitus on vain antaa valmiudet työelämään. Ammattilaiseksi voi kasvaa vain työelämässä.