Kaiken tämän suhmuroinnin jälkeen maamme kunnallispolitiikka ja luottamustoimet tarvitsevat rohkeita ja rehellisiä ehdokkaita. Löytyykö niitä?

Koru-ja kaunopuheet ovat menettäneet luottamuksensa. Kuka nykyedustajista ja ehdokkaista uskaltaa sanoa rehellisesti kantansa ja ottaa puheeksi väärinkäytökset, sekä epätasa-arvoisen toiminnan? Erityisesti ne epäasialliset toimet, jotka loukkaavat oikeudenmukaisuutta ja kansallista oikeudentajua.

Hyväveli järjestelmän vastustaminen omassa kuntatoimessa on alku, jollei siellä uskalla vastustaa selkeitä vääryyksiä, voiko odottaa tätä rohkeutta suuremmissakaan rooleissa? Pelkäänpä pahoin, oman työsuhdeläppärin menettämisen pelossa yhä useampi vaikenee.

Nyt jokaisen kuntavaaliehdokkaan ja luottamustoimenedustajan, on hyvä katsoa peiliin ja miettiä onko Sinusta vastaamaan omien kuntalaisten ja omien äänestäjien tulevaisuuden tarpeisiin, vai laitatko omasi etusijalle?

Ajat tiukkenee, mitä haastavammaksi ne menevät, sen enempi miehestä’ otetaan mittaa. Pohjanmaalaisittain ajatellen, jos sinussa ei ole miestä/naista seisomaan sanojesi ja asiasi takana, silloin sinusta Ei’ ole siihen! 

Rehellisyys ei aina ole kivaa ja oikein puhuttua asiaa ei tahdota kuulla. Siitä huolimatta on aika ottaa päät pois säkistä ja myöntää totuus, joka lyö aika ajoin korville. 

Jokaisen poliittisen luottamustoimen saaneen henkilön on hyvä muistaa, kuka takakädessä palkan maksaa. Se ei ole kunta, ei valtio tms. vaan äänestäjät, he ovat pomo!

Parempaa suhmurointia’ tulevaisuudessa 😉

-Krisse