” Näin on meillä aina ollut ja näin on aina oleva”. Perinteen ja yhdenmukaisuuden paine on usein suuri pienissä kunnissa poliittisessa ajattelussa. Muutosta ei tapahdu, Ehkä joskus hyppäyksittäin tai joskus pakon edessä luovan tuhon kautta.

Esimerkiksi perussuomalaisten koko maata koskeva gallupkannatus ei näy helposti maaseudun pienten kuntien valtuustoissa, joissa on vaaleista toiseen äänestetty keskustaa.Ihmiset eivät uskalla tulla kaapista ulos ajatellessaan eri lailla kuin valtavirta. Vaatii luonteen lujuutta kestää erilaisuuden paine ja ensimmäiset ovat tienaukaisijoita, joiden jäljessä muut tulevat.

Tapahtuuko muutos sitten joskus äkillisesti?Tulee momentum, jolloin suunta vaihtuu. Tällä hetkellä nuoremmat äänestävät pääosin punavihreitä ja vanhemmat keskustaa, sosiaalidemokraatteja,kokoomusta ja perussuomalaisia. Nuorillakin on yhdenmukaisuuden paine ja yliopistoissa ei- punavihreästi ajatteleva taitaa olla harvinaisuus.

Kuntien ongelmina on yleisesti kasvukeskusten ulkopuolella ikääntyminen, työikäisten väheneminen, muuttotappio ja syntyvyyden lasku. Kunnissa joudutaan tarkkaan elämään suu säkkiä myöden ja arvioimaan kaikki rahanmenon tarpeellisuus huolellisesti. Kunnan palvelujen tulee olla sillä tasolla, että se on oikeudenmukaista kaikille ja houkuttelee muuttajia.

Poliittinen mielipide tukee minuutta. Siksi sitä ei hevin muuteta. Asioihin keskittyvä keskustelu lehtien palstoilla on tarpeellista. Parhaimmillaan keskustelu voi kehittää uutta, vaikka usein aluksi sitä pelätään keskustelujen mennessä kiivaiksi. Keskustelukulttuuri kuitenkin kehittyy sitä harjoitettaessa ja vain keskustelemalla. Asiat riitelevät, eivät ihmiset.