Olisiko nyt korkea aikaa muuttaa systeemiä ja siirtyä kauan kaipaamaani demokraattiseen parlamentarismiin?

Tämä tarkoittaisi sitä, että Suomen hallitus valittaisiin samaan tapaan kuin maamme peruskunnissa ja kuntayhtymissä eli D´Hondin suhteellista vaalitapaa noudattaen. Jos kuntien poliittinen vallankäyttö on toiminut maamme kaikissa kunnissa jo toistasataa vuotta, niin miksei se toimisi myös eduskunnassa?

Jos tuleva hallitus valittaisiin viimeksi pidettyjen eduskuntavaalien tuloksen perusteella, niin maamme 15 jäseniseen hallitukseen tulisi neljä kokoomukselaista ja perussuomalaista, kolme demaria, kaksi keskustan edustajaa sekä yksi jäsen vihreistä ja vasemmistosta. Hallituksen puheenjohtajan eli pääministerin paikka kuuluisi tässä ehdotuksessani kokoomukselle.

Muiden ministereiden salkkujako sovittaisiin edellä kertomani perusteella. Hallituksen ulkopuolelle jäisivät vähäisen kannatuksen vaaleissa saaneet pienpuolueet, tässä tapauksessa RKP, KD ja Liike Nyt. Kuntapuolella tutuksi tulleet vaaliliitot eivät kuitenkaan olisi hallitusta muodostettaessa käytössä. Toki pienpuolueiden edustajat huomioitaisiin eduskunnan valiokuntia nimettäessä.

Ehdotuksessani päätösvaltaa käyttäisivät ne puolueet, jotka ovat saaneet kansalaisilta eniten ääniä. Hallitusohjelma painottuisi mandaatin saaneiden ohjelmiin. Tämä olisi mielestäni merkittävä askel kohti demokraattisempaa parlamentarismia, jolloin esimerkiksi kolmanneksi yltänyt puolue saisi edustuksen maamme hallitukseen, eikä yksittäinen pienpuolue vedättäisi neuvottelujen kulkua viime viikkojen tapaan.

*****

Lopuksi totean, että perussuomalaisten on syytä pitää kiinni puolueen sääntöjen 2 pykälästä, jossa todetaan, että ”puolueen päämääränä on kristillissosiaaliselta pohjalta koota yhteen ne väestöryhmät, joiden etujen ajamisesta ja tasavertaisesta sosiaalisesta ja taloudellisesta sekä yhteiskunnallisesta asemasta ei ole oikeudenmukaisesti huolehdittu”.

Tarkoitan ylläolevalla sitä, ettei puolue saisi hallitusneuvotteluissa unohtaa vähäväkistä kansaa, jotka ovat puoluettamme äänestäneet.

Jos kokoomuksen vaatimukset sortavat niitä väestöryhmiä, joita me puolustamme ja yksimielisyyteen ei päästä, niin on syytä irrottautua neuvotteluista. Tämä ei kuitenkaan saa tapahtua siten, että luikitaan vähin äänin sivuovista, vaan poistutaan ryhdikkäästi ja selkä suorana paraatiovesta.

Kansalle ennen vaaleja luvattuja asioita ei pidä unohtaa, muutoin käy kuin ”Soinin Sinisille”.

KAUKO TUUPAINEN

ex. eduskunnan ikäpuhemies

Jyväskylä