Perinteisistä koulukirjoista & vihkoista ei tule luopua!

Liian suuri digiloikka voi olla suurempi uhka kuin mahdollisuus.

Tässä hieman omaa pohdintaani asian tiimoilta.

Liiallinen digiloikka ja perinteisistä kirjoista luopuminen on osoittanut jo nyt aiheuttavan huolestuttavia asioita nuorten hyvinvointiin & oppimiseen liittyen kun tarkastellaan laajempaa kuvaa.

Pisa- tuloksemme laskevat & peruskoulusta valmistuu oppilaita hyvin heikolla luku,kirjoitus & laskutaidolla.

Keskittymisvaikeuksien ja pahoinvoinnin lisääntyminen on käsinkosketeltavaa.

Liiallinen siirtymä muutoinkin ”nettiasiointiin” on omiaan lisäämään syrjäytymisen riskiä ja ohessa sosiaalistentaitojen köyhtymistä.

Ryhmätyötaidot,tunnetaidot köyhtyvät myös mikäli meillä on entistä vähemmän aitoja kohtaamisia.

Kaikki eivät opi vain ruutua tuijottamalla,nettikursseja selaamalla.

Lukeminen & kirjoittaminen perinteiseen tapaan on erittäin tärkeää & kehittävää.

Toki maailma kehittyy & meidän on kehityttävä sen mukana. Oppijoita on monenlaisia ja opetusmenetelmienkin tulee olla monipuolisia. Emme saa myöskään unohtaa erilaisten oppijoiden tarvitsemaa tukea emmekä sitä, että kaikilta ei vain löydyn samankaltaista itsensä johtamisen sekä itseohjautuvuuden taitoa. Tämä nähtiin jo korona-aikana kun etäkoulu nosti päätään.

Digitaalinen oppiminen on tärkeää & ”digiköyhäksi” ei sovi jäädä. Monipuolisia opetusmenetelmiä tulee suosia & teknologiaa hyödyntää osana opetusta,mutta se ei mielestäni saa olla ainoa tapa opettaa ja osaltaan jopa laiskistaa aivojamme.

Ruutuaikaa on monella nuorella kuitenkin hyvinpaljon liikaa ja osalla se on jopa addiktioksi yltynyttä.

Pienillä lapsilla liiallinen ruutuaika voi aiheuttaa jopa silmien kehitykseen häiriöitä. Digilaitteilla ollaan lähes paikallaan joten motoristen taitojen kehittyminen ei tapahdu normaalisti mikäli suurin osa ajasta menee ruutua toljottaen. Ergonomia ei myöskään usein ole hyvä pidemmän päälle, joka on omiaan aiheuttamaan päänsärkyä sekä lihasjumeja. Kohtuus kaikessa on avainsana. Monipuolisesti oppien muttei unohtaen perinteisiä menetelmiä.

Mitä mieltä sinä olet, tuleeko lasten ja nuorten ruutuaikaa rajoittaa ja miten paljon on sopivaa siirtyä laitteiden pariin oppimaan perinteisten kirjojen sijaan?

Katja Rantala- Erityisluokanopettaja
Perussuomalaiset Vihti