Harmaan talouden torjunta on ollut lapsen kengissä koko vaalikauden ajan. Jo Kataisen hallitusta muodostettaessa harmaan talouden tosiasiallisesta torjumisesta luovuttiin lähinnä Kokoomuksen ja Rkp:n vaatimuksesta. Susanna Kuparinen ja Jari Hanska julkaisivat hallitusneuvotteluista vuodetun asiakirjan, ( http://fifi.voima.fi/artikkeli/2011/kesakuu/muistio-kokoomus-ja-rkp-jarruttavat-harmaan-talouden-torjuntaa ) josta tämä selviää. Tuolloin harmaan talouden työryhmää veti SDP:n Jukka Gustafsson.

Tämän jälkeen SDP:kin on luopunut tosiasiallisesta harmaan talouden torjunnasta. Vaikka siitä on luovuttu, sen nimissä on tehty paljonkin. ”Panostukset” ovat kohdistuneet pääasiassa pieniin ja keskisuuriin yrityksiin lisäten hallinnollista taakkaa ja kustannuksia. Rehelliset yrittäjät ja yritykset ovat saaneet ison määrän erilaisia velvoitteita ja uutta byrokratiaa. Sillä ei kuitenkaan torjuta harmaata taloutta. Harmaan talouden pienillä toimijoilla ei ole kirjanpitoa, tilintarkastajasta nyt puhumattakaan. Ei ilmoituksia verottajalle eikä tehtyjä tilinpäätöksiä. Byrokratian lisääminen on huono konsti saada pimeitä toimijoita kiinni.

Suomi menettää kuitenkin aggressiivisen verosuunnittelun ja veronkierron kautta suuria summia. Julkisuuteen on paljastunut lakia rikkovia veronkiertäjiä ja aggressiivisia verosuunnittelijoita. Nämä kaikki ovat ison kokoluokan toimijoita. Puhutaan yritysverotuksen porsaanreikien tukkimisesta ja lainsäädännön kehittämisestä. Kun näin puhutaan, itse ajattelen, että tältä osin lakia ja oikeuskäytäntöä tiukennetaan. Näin ei kuitenkaan ole, päinvastoin. Otan esille kaksi esimerkkiä:

Hallituksen esityksessä HE46/2014 ( https://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2014/20140046 ) on harmaan talouden kannalta kaksi olennaista heikennystä. Itsekriminointisuoja ja todisteen hyödyntämisen rajoitteet.

Hallituksen esityksen perusteluissa oleva maininta itsekriminointisuojan soveltumisesta puhtaaseen verotusmenettelyyn todennäköisesti tarkoittaa sitä, että harmaan talouden toimijalla ei ole esimerkiksi totuudessa pysymisvelvollisuutta, ilmoitus-, esittämis-, tai näyttövelvollisuutta itsekriminointisuojaa loukkaamatta.

Hallituksen lakiesitys mahdollistaa myös todisteilla kikkailun niin, että niistä voidaan tehdä tarkoituksella sellaisia, ettei niitä voi hyödyntää. Esitutkinnassa on ilmoitettava epäilylle itsekriminointisuojasta. Tällöin   ongelmallisia olisivat myös epäillyn poliisille itse tuomat aineistot ennen kuulustelua, jossa on ilmoitettu itsekriminointisuojasta. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi kirjanpitoaineisto talousrikoksissa. Voidaanko tällainen aineisto asettaa hyödyntämiskieltoon?

Myös ”laittoman” todisteen hyödyntämisen rajoitus amerikkalaiseen tyyliin on oikeusjärjestelmäämme vieras. Eikö kolmannen osapuolen laittomasti hankkimaa todistetta voisi jatkossa hyödyntää todisteena?

Tämä suojaisi merkittävästi laittomia järjestelyjä ja veroparatiisitoimintaa. Esim. Luxembourgin verosopimuksista vuodettuja tietoja ei voisi hyödyntää todisteena. http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1418434967412.html?pos=ksk-trm-uuti-ostu

Otan vielä yhden esimerkin. Valtiovarainministeri Rinne toi eduskuntaan lakiesityksen arvo-osuusjärjestelmästä. Julkisuuteen ministeri Rinne tiedotti, että esitys ei sallisi osakeomistusten piilottamista hallintarekistereihin. Totuus on kuitenkin toinen. Kyllä voi. https://www.euroclear.com/fi/uutiset/uutisarkisto/suomi/valtiovarainministerion-ehdotus-sallii-sittenkin-hallintarekisteroinnin.html Myös korruption vastainen kansalaisjärjestö Transparency International kertoo lakiesityksen sisältävän harmaata taloutta edistävän osakeomistuksen piilotuksen.

Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että tällä vaalikaudella harmaan talouden torjunta on ollut vähintäänkin harmaalla alueella.