Sanna Marinin hallituksen (valtion) alaisuudessa toimiva Huoltovarmuuskeskus toimi kuin koulupoika Alibabassa hankkiessaan kirurgisia maskeja ja hengityksensuojaimia Kiinan Quangzhousta. Tilattiin rahtikoneellinen sekundaa vain siksi, että kukaan ei oikeasti ollut perillä siitä, miten tällaisten tuotteiden hankinta tehdään.

Tässä näyttääkin tulevan talvisodan toisinto. Kun 1939 sotaan kutsutut miehet saivat varusteiden puutteessa pelkän sinivalkoisen kokardin laitettavaksi ”koivistolaiseen”, niin nyt terveydenhuollolle tarjotaan kunnollisten varusteiden sijaan Kiinassa valmistettu punavihreä kokardi mallia Marin suojaamaan henkilökuntaa pahalta virukselta. Mehän muistamme, että varsinaisen kenttäarmeijan astuessa palvelukseen osa reserviläisistä joutui lähtemään sotaan varusteissa malli Cajander, millä tarkoitettiin siviilivarusteita lisättynä armeijan jakamilla vyöllä ja lakin kokardilla.

Yritysten välisessä kaupassa, missä hankintoja ja laatua valvotaan, tällainen farssi olisi päättynyt siihen, että tavarat palautetaan kylmän rauhallisesti myyjän kustannuksella Kiinaan, ja pyydetään myyjää korjaamaan tekemänsä virheet.

Suomen valtio on ilmeisesti tehnyt tilauksen toimittajan kaupallisen esitteen perusteella ja kuten kunnallispolitiikassa niin usein todetaan: ”On niin heino esite, että kyllä tuotteen täytyy olla laadukas.”

Kun virhe havaitaan alkaa tuo poliittinen paskahousubingo. Innostus, kauhistus, syyllisten etsintä, syyttömien rankaiseminen ja hallituksen palkitseminen.

Jonkun on lopulta pelastettava itsensä, ja se tehdään kaikkein moraalittomimmalla tavalla. Annetaan sekundatavara vanhusten hoitoon. Heistä ja heidän hoitajista kun ei ole niin väliä(kö).