Ensi vuoden talousarviota tehdään taas joka kunnassa ja kaupungissa. Säästää pitäisi ja sosiaali- ja terveydenhoito ovat suurennuslasin alla kuten tavallista. Suurimmat kärsijät ovat ne jotka vähiten osaavat vaatia. Muistisairaat vanhukset. Hoitajamitoituksista puhutaan desimaaleilla joiden käytännön merkitystä harva päättäjä ymmärtää. Valaisen sitä tässä yksinkertaisella esimerkillä. Ajatellaan, että ympärivuorokautisen hoivan yksikössä asuu 19 muistisairasta vanhusta ja 

hoitajamitoitus on 0,4. Aamuvuorossa ja iltavuorossa on tällä mitoituksella vain kaksi (!) hoitajaa kummassakin ja yössä yksi. Kuvitellaan se aamuvuoro. Kaksi hoitajaa ja 19 muistisairasta vanhusta. Kun työvuoro alkaa seitsemältä niin ensimmäinen saa aamiaisen ja aamulääkkeet puoli kahdeksalta ja viimeinen puoli kahdeltatoista. Viimeinen on siihen mennessä odottanut märissä vaipoissa vuoroaan jo neljä tuntia! Kukaan ei todellakaan ehdi syöttämään eikä yleensä tekemään mitään muuta kuin pakolliset tehtävät eli pukemiset, aamupesut ja lääkkeet. Tämä ei ole ihmisarvoista hoivaa eikä se ole hoitajien syy. Heitä on yksinkertaisesti liian vähän. 

Hallituksen kaavailut laskea hoitajamitoituksen alaraja 0,4:n houkuttelee monia kuntapäättäjiä laskemaan jo olemassa olevaa mitoitusta mutta pitää muistaa, että se on vain se ehdoton alaraja jossa ei ole otettu kantaa siihen minkä kuntoisilla asukkailla tällaisella hoitajamitoituksella voidaan selvitä. Muistisairaiden vanhusten ympärivuorokautisessa hoivassa tällä ei todellakaan selvitä. 

Desimaaleilla puhumisesta hoitajamitoituksessa pitäisi luopua koska harva ymmärtää mitä se käytännössä merkitsee. Sen sijaan pitäisi puhua siitä, kuinka monta muistisairasta vanhusta yksi hoitaja kykenee vuoron aikana hoitamaan. Minusta se on enintään neljä. Olen sitä työtä itse tehnyt joten tiedän mistä puhun.