Turun kasvatus- ja opetuslautakunta sai tiistaina 7.3. lausunnolle kaupungin uuden kotouttamisohjelman vuosille 2022–25. Käsittelyjärjestys oli poikkeuksellinen, sillä kaupunginvaltuusto käsitteli ja hyväksyi ohjelman jo viime vuoden joulukuussa.

Kotouttamisohjelmassa on toki hyvätkin puolensa. Yksi niistä on, että se kokoaa yhteen maahanmuuttajille ja vieraskielisille räätälöityjä kotouttamis-, koulutus-, hyvinvointi-, ja työllisyyspalveluita, joita esitellään noin 11 sivun verran.

Viime aikoina on kuitenkin keskusteltu myös maahanmuuton vaikutuksista oppimistulosten laskuun, koulujen ja asuinalueiden eriytymiskehitykseen sekä muihin käsiin räjähtäviin ongelmiin.Syitä ja seurauksia on käsitelty myös useissa tutkimuksissa: OKM:n sivistyskatsauksessa, Karvin julkaisemassa koulutustulosten pitkittäisarvioinnissa sekä eräissä valtioneuvoston julkisuissa.

Nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa linjanneet tahot eivät ole ymmärtäneet lukuisten seikkojen merkityksestä kotoutumisen onnistumiselle. Tulijoiden määrän, syntyvyyden, kulttuurierojen ja kielitaidon merkitystä on aliarvioitu kautta linjan.

Kun kysyntä on sitten ylittänyt odotukset, kotouttamistoimet ovat jääneet valtavista panostuksista huolimatta riittämättömiksi. Monesti keinot ovat olleet myös tehottomia tai suorastaan vääriä. Tilanteesta kärsivät myös ne heikommassa asemassa olevat maahanmuuttajanaiset ja -lapset, jotka jäävät vaille riittävää yhteiskunnan tukea, koska tuen tarvitsijoita on liikaa.

Ensimmäinen johtopäätös tilanteesta kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että maahanmuutto on kallista. Jossain kohtaa tulisi pysähtyä kysymään onko tähän kaikkeen varaa ja mistä rahat otetaan. Ja tämä hetki on mennyt Turun kaupungilta ohi jo kauan sitten.

Toinen kysymys on miksi nykyiset kotouttamistoimet eivät ole millään mittareilla onnistuneet ehkäisemään alueiden ja koulujen eriarvoistumista, saati muita maahanmuuttoon liittyviä ongelmia kuten syrjäytymistä, työttömyyttä ja rikollisuutta.

Turun kotouttamisohjelman käsittely on osoitti jälleen sen, että maahanmuuttoon liittyvät kysymykset ovat Turun päättäjille täysin sokea piste. Resurssien lisääminen jo tehottomiksi osoitettuihin kotouttamistoimiin ei ratkaise juurisyitä eikä ole nykyisessä taloustilanteessa mahdollista, saati järkevää.

Lisäksi kotouttamisohjelmaan jätettiin useita epämääräisiä linjauksia, kuten vaatimus Turun kaupungin henkilöstön pakkokouluttamisesta tiedostamattoman rasismin torjuntaan. En myöskään usko, että Varissuota tai muita maahanmuuttajavaltaisia asuinalueita tehdään kantaväestölle houkutteleviksi sanoittamalla niiden tarina uudelleen, vaan puuttumalla alueilla esiintyviin todellisiin ongelmiin.

Vieraskieliseen väestöön ei tulisi suhtautua vain passiivisena kotouttamistoimien kohteena, vaan oma vastuu kotoutumisen ja kielen opiskelun edistämisestä pitää nostaa keskiöön. Kyse on vielä varsin pehmeästä keinosta, mikäli sitä verrataan maahanmuuttopolitiikan eri asteisiin tiukennuksiin, puhumattakaan paluumuuton ja palautusten käynnistämisestä.

Kotoutumista ei valitettavasti vauhdita tilanne, jossa etuuksia ja palveluita on käytännössä mahdoton menettää, tapahtuu kotoutumista ja kielenoppimista tai ei. Oleellista olisi myös, että kotouttamistoimien vaikuttavuutta ja tuloksellisuutta arvioitaisiin ja tehtäisiin matkan varrella myös tarvittavat korjausliikkeet.

Turussa kasvatus- ja opetuslautakunnan enemmistö päästi käsistään jälleen yhden mahdollisuuden puuttua koulumaailmassa ilmeneviin ongelmiin. Jatkossakin tyydytään vain valittelemaan Turun epäonnistumista maahanmuuttajien kotouttamisessa, vaikka olisi pitänyt lähettää eteenpäin selkeä viesti siitä, ettei nykyinen tilanne voi jatkua. Ongelmiin pitäisi puuttua näkyvästi, vielä kun se on mahdollista.