HS 20.1.2023

Opettajat kertovat koulun arjesta: Pienetkin oppilaat puhuvat keskenään englantia Helsingissä

Helsinkiläiset opettajat niin peruskoulussa kuin ammatillisessa opetuksessa ovat huolissaan oppilaiden suomen kielen osaamisesta.

Suomessa on toisen polven maahanmuuttajalapsia, jotka oppivat suomen korkeintaan kohtalaisesti, kertovat HS:n haastattelemat opettajat.

Etenkin maahanmuuttajataustaisista perheistä tulevien lasten keskittyminen yhä enemmän tiettyihin kouluihin näyttäisi johtavan siihen, että osa lapsista ei välttämättä joudu kovin paljon tekemisiin suomen kielen kanssa koulussa.

HS:n haastattelemat opettajat esittävät lisäksi huolen siitä, että osa lapsista ei opi mitään kieltä niin hyvin, että se mahdollistaisi vaikeiden koulussa opeteltavien käsitteiden tasolle.

Tiistaina julkaistu Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) tutkimus nosti esille, että joissakin kouluissa osa suomea toisena kielenään käyttävistä oppilaista (s2-oppilaat) ei kolmannen luokan alussa yltäneet edes sille tasolle, jolla osa heidän luokkatovereistaan aloitti koulunkäynnin.

HS kertoi lisäksi S2-oppilaiden epätasaisesta sijoittumisesta eri Helsingin kouluihin.

* * *

Suoraa puhetta ei pidä pelätä. Voidaan ajatella, että vaikeneminen joissakin asioissa on moraalirikos. Peitteleminen voidaan joskus rinnastaa valehtelemiseen.

On hienoa, että nyt puhutaan.

Vantaalaisena opettajana Hesarin uutinen ole minulle mikään uutinen, vaan arkipäivää. Vantaan kouluissa noin 25 % oppilaista on vieraskielisiä ja suurin osa heistä käy segregaatioalueiden kouluja. Pian joka kolmas vantaalainen oppilas on vieraskielinen.

Ensimmäisen kerran havahduin S2-opetuksen ongelmiin, kun sitä ei edes vielä ollut. 1980-luvulla Suomeen tuli Vietnamista ns. venepakolaisia. Kouluun tuli isohko vietnamilainen perhe, josta yksi tyttö putkahti luokalleni.

Kysyin rehtorilta, että onko minkäänlaista opetusmateriaalia. Ei ollut, piti parilla tukiopetustunnilla hoitaa homma. Hain koulun kirjastosta, jonka hoitaja olin, jonkun Richard Scarryn kirjan ja siitä lähdettiin liikkeelle.

Vietnamilaiset lapset olivat hyvin käyttäytyviä ja koulumyönteisiä. Juttelin isän kanssa, hän totesi, että nokkimisjärjestys on Jumala, isä, vanhin poika, jonka jälkeen tulee opettaja. En tiedä, kuinka yleinen perheenisän kertoma marssinjärjestys Vietnamissa on.

Toisen kerran mietin asiaa, kun luokalleni tuli tummaihoinen poika kuudennelle luokalle joulun jälkeen. Lähtömaata en muista, mutta aika oli 90-luvun alkua. Silloinkaan ei vielä ollut S2 opetusta saatikka valmistavia luokkia. Pojan oman kielen taidot olivat heikot, suomea hän ei osannut ollenkaan, englantia piti alkaa opiskella. Nurkan takana häämötti jo yläkoulu, jossa piti kohta alkaa opiskella ruotsia, neljää kieltä heti kärkeen. Armoa ei annettu. Olisi kiva tietää, miten hän pärjäsi elämässään.

”Olen huomannut, että pienetkin oppilaat puhuvat keskenään englantia, vaikka se ei ole lasten kotikieli. Englantia kuulee etenkin ruokalassa ja välitunneilla”, opettaja kertoo. (HS)

Hesarin artikkelissa segregaatiokoulun opettaja totesi, että arkitilanteissa kaikki oppilaat eivät puhu suomea juuri lainkaan, vaan jo pienetkin oppilaat puhuvat keskenään tönkköenglantia. Toisaalta venäjänkieliset puhuvat keskenään venäjää, arabiankieliset arabiaa, somalialaiset somaliaa jne.

On selvää, että segregaatiokouluissa välituntisin lapset puhuvat omia kieliään tai sitten englantia, mutta oppitunneilla pitää ilman muuta puhua suomea. Kotoutumisen kannalta suomen kielen hallinta on äärimmäisen tärkeää. Olisi kauhistuttavaa, jos toisenkaan sukupolven lapset eivät oppisi kunnolla suomea sopeutuakseen ja työllistyäkseen. Epäonnistumisen malleja ei Euroopasta tarvitse kaukaa hakea.

Segregaatioalueilla puhutaan myös jonkinlaista palikkasuomea tai -slangia. Kyseinen slangi on jo osin tarttunut alueen vähemmistössä oleviin suomenkielisiin lapsiinkin.

S2-opetuksesta on tehty jonkinlainen muiden aineiden hanttitukioppiaine. Opiskellaan esim. maantiedon tai historian sanastoa, mikä on sinänsä ymmärrettävää, koska muuten lapset jäävät jälkeen ko. oppiaineissa. Onneksi ainakin alussa luokilla 1-4 S2-opetuksessa keskitytään myös suomen kielen alkeisiin ja perusteisiin, mutta ei niitä pitäisi unohtaa jatkossakaan.

Todella kurjaa ja lyhytnäköistä on, että juuri muuttaneet ekaluokkalaiset tungetaan eli inklusoidaan suoraan normiluokkiin. Segregaatioalueiden kouluissa suoraan normiluokkaan tunkeminen on erityisen tuhoisaa, kun juuri tullut lapsi ei suomenkieliestä vertaistukea saa. On hämmentävän lyhytnäköistä, kun esim. Helsingissä ja Vantaalla ekaluokkalaisia lapsia ei laiteta valmistaville luokille.

Yleensä alakouluissa on yksi valmistava luokka 2-6 luokkalaisille, kun pitäisi olla kaksi valmistavaa luokkaa 1-3 sekä 4-6.

”Pelkkä koulu ei riitä kielitaidon oppimiseen. Jos leimautuu vain omaan kotikieleen ja -kulttuuriin, suomi jää helposti heikoksi.” (HS)

Suomessa vastaanottokunnissa maahanmuuttajat eivät kauaa asu, vaan he tulevat mieluummin pääkaupunkiseudulle työpaikkojen tai maanmiestensä perään. Esim. Vantaan muuttovoitto viime vuosina on koostunut lähes täysin maansisäisestä vieraskielisten muutosta.

Silloin käy niin kuin Ruotsissa tai Englannissa, alkaa muodostua vieraskielisten ihmisten asuinalueita, kun samalla niissä asunut maan äidinkielinen keskiluokka on muuttanut pois.

Vierailin Tukholman Rinkebyssä, lähes kaikki olivat maahanmuuttajataustaisia, muutaman ruotsin- tai suomenkielisen vanhuksen näin. Kun kävin katsomassa jalkapalloa Birminghamin liepeillä olevassa West Bromwichissa, huomasimme torilla käydessämme, että olimme ainoat eurooppalaista alkuperää olevat ihmiset. Tori oli täynnä ihmisiä.

Päivittäinen keskustelu oppilaan kanssa sujuu suomeksi, oppilas osaa vaikkapa kertoa mitä on syönyt. Mutta kun eteen antaa koulupaperin, jossa on jokapäiväisiä kuulumisia vaikeampia kysymyksiä, nuori on pulassa.

”Kun katsoo niitä vastauksia, niin tulee sellainen olo, että herranjumala tämäkö se taso on. Ei sitä välttämättä arkisessa keskustelussa huomaa.” (HS)

Koulun kerhotoimintaa pitää elvyttää. Liikunta-, shakki tai kuviskerhojen lisäksi pitänee segregaatioalueiden koulussa lisätä suomenkielenkerhoja. Kaikilla lapsilla on sisäsyntyinen halu oppia.

Suomi toisena kielenä tuntien määrän voi huoleta tuplata. Samalla voitaisiin täsmentää S2:n sisältöjä, ettei S2 oppiaineen opettajat ole enää muiden oppiaineiden hanttimaikkoja. Mallia voitaisiin ottaa taannoisesta suomenkielisten oppilaiden luki-opetuksesta, joka on melkein tapettu sukupuuttoon. Laaja-alaiset erityisopettajat pyörivät monissa kouluissa samanaikaisopettajina, mikä voi viedä opettamisen kohdentamisesta tehon.

”He ovat pärjänneet peruskoulussa ja koulun ulkopuolella tietyissä tilanteissa suomeksi. Koulusta on päästy läpi armovitosten avulla, mutta täällä ei enää ole sellaista systeemiä”, opettaja sanoo.

Ammattikoulussa käy ilmi, että abstraktit käsitteet ovat opettajien mukaan jopa mahdottomia, eikä kokonaisia lauseitakaan aina saada aikaiseksi. (HS)

Kaiken lisäksi ammattikoulussa oppilaiden pitäisi oppia opiskeltavan alan erikoissanastoa, mikä on vaikeaa, kun suomen kielen perusteetkaan eivät ole hallussa.

Ammattioppilaitosten keskeyttämisprosentit ovat olleet korkeita. Olisi kiva tietää, kuinka moni oppilas keskeyttää suomen kielen ongelmien takia.

Vantaalla on uusi ainakin minua järisyttävä ongelma. Kaikki lukioon juuri tulleet eivät hallitse suomea edes välttävästi.

Kävin keskusteluja yhden lukion rehtoreiden ja opon kanssa. Keskustelu oli suoraa ja rehellistä. Todettiin, että varsinkin reaalioppiaineissa on valtaisia vaikeuksia. Moni oppilas jäi ensimmäisten kokeiden jälkeen lähtötelineisiin eikä päässyt läpi, kun he eivät osaa suomea kunnolla.

Ajattelin, että voisiko oppilaille tehdä heti kärkeen suomen kielen testit. Oppilaille, jotka eivät läpäise testiä, rakennettaisiin neljän vuoden lukiopolku. Ensimmäisenä vuotena olisi suomen kielen lukemisen ja kirjoittamisen kursseja, sanaston laajentamiskursseja sekä oppimistekniikan kurssi.

Keskustelin asiasta myös kaupungin toisen asteen johtajan kanssa. Hän totesi heti kärkeen, että lainsäädännöllisesti esittämäni lukiopolku ei ole mahdollista. Mutta ongelmaan on hienosti reagoitu, sillä lukiossa aletaan järjestää ylimääräisiä suomen kielen kursseja oppilaille, joiden suomen kielen taito ei ole edes välttävällä tasolla lukion läpi käymiseksi.

Kuluneena lukuvuonna Vantaalla siirryttiin TUVA-koulutukseen eli yhdistettiin perusopetuksen lisäopetusta antava kymppiluokka, lukioon valmistava LUVA-koulutus ja ammattillisiin oppilaitoksiin valmistava VALMA-koulutus. Odotan mielenkiinnolla TUVA:n tuloksia.

Olen itse ajatellut niin, että olisiko ollut parempi rakentaa kaksi linjaa, linja suomenkielisille oppilaille ja linja vieraskielisille oppilaille? Vieraskielisten oppilaiden linjalla voitaisiin keskittyä suomen kielen opiskeluun.

”Niiden oppilaiden määrä, joilla on paljon ongelmia, on kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana”, opettaja sanoo. (HS)

Pääkaupunkiseudulla on alkanut esiintyä jo muiden maiden mallin mukaisia ongelmia, tosin mittakaava esim. Ruotsiin nähden on vielä pieni. On tullut etnisiä jengejä, julkista nöyryyttämistä, nuoret ryöstävät toisiltaan merkkivaatteita jne.

Silloin kun ongelmat ovat orastavia, niihin voidaan vielä puuttua.

1. Peruskoulun perusopetusryhmien luokkakokoa on pienennettävä max 16 oppilaaseen. Silloin opettaja pystyy kohtaamaan oppilaansa yksilöllisesti.

2. Tietenkin ykkösasia on suomen kielen hallinta ja siihen panostaminen, jotta kotoutuminen voisi onnistua. Joka luokka-asteella on panostettava lisää suomen kielen opetukseen, siitä hyötyvät myös suomenkieliset lapset.

3. S2 opetus kuntoon.

4. Ekaluokkalaiset juuri maahan muuttaneet lapset on otettava myös mukaan valmistavaan opetukseen. Alakouluissa on perustettava kaksi erillistä valmistavaa luokkaa 1-3 ja 4-6.

5. Segregaatioalueiden kouluihin on palkattava myös maahanmuuttoproblematiikkaan perehtyneitä erityisnuoriso-ohjaajia.

6. Segregaatioalueille on palkattava nuorisopoliiseja, jotka jalkautuvat kaduille nuorison pariin. Hommaa ei saa jättää yksityisten vartijayritysten harteille.

pro peruskoulu: Kun suomea ei osata kunnolla