Herra ministeri, ruokanirsoilu lähtee kotoa
Hellanlettas sentään, kyllä se sittenkin on niin, että monipuoliseen ruokailuun kasvatetaan kotona. Kaikkea ei sentään voi ulkoistaa koulun kontolle.
Opettaja ei voi eikä saa väkisin lusikkaa lapsen suuhun tunkea. Muistan hyvin, kun ensimmäisellä luokalla en syönyt etikkapunajuuria, en pystynyt, olisin oksentanut. Opettaja huusi vieressä, ja en syönyt. Ensimmäinen jälki-istuntoni siitä tuli.
Pitää myös muistaa, että opettajat eivät valitse kouluissa tarjottavia ruokalajeja, vaan päätökset tehdään aivan muualla kuin koulussa. Jostain syystä tarjotaan joitakin ruokia, jotka eivät maistu lapsille. Silloin ruokalistaa on syytä kehittää.
Yleensä tavallinen suomalainen arkiruoka maistuu lapsille melko hyvin, myös pasta- ja riisiruuat maistuvat.
Olen samaa mieltä siitä, että opettajien ainakin alakoulussa olisi hyvä syödä oppilaidensa kanssa ja yrittää kasvattaa oppilaita hyviin ruokailutapoihin ja monipuoliseen ruokavalioon. Sitä on tehty iät ja ajat, mutta nyt näyttää siltä, että koulu ei pystykään oikomaan vääriä ruokatottumuksia.
Yläkoulussa ruuasta kieltäytyminen ei aina edes liity itse ruokaan, vaan aivan muuhun, minkä kaikki joskus yläkoulua käyneet tajuavat. Alakouluissa syödään paljon paremmin, harva jättää ruokansa kokonaan syömättä, mutta nykynirsoilua on.
Ruokaillessa on hyvä keskustella oppilaiden kanssa muistakin asioista kuin kouluasioista. Oppilaantuntemuksen kannalta ruokailu oppilaiden kanssa on helmipaikka.
Kouluruuan ruoka-aineisiin ei aina sijoiteta riittävästi. Esim. kotikaupungissani Vantaalla ruoka-aineisiin laitetaan 0,69 euroa per annos. Jos annosraha nostettaisiin euroon, laatu paranisi ja välipalaakin voitaisiin lapsille tarjota.
Kyse on aina arvovalinnoista.
Olen kouluruokafani ja kouluruuan syömisen ammattilainen, olen syönyt kouluruokaa yhteensä 54 vuotta:
School meals in Finland -blogini
https://properuskoulu.blogspot.com/2018/12/herra-ministeri-nirsoilu-lahtee-kotoa_79.html
* * *
10.12. Yle
”Tuore kouluterveyskysely pysäytti minut henkilökohtaisesti”, sanoo maatalousministeri Jari Leppä. Paikoin 60 prosenttia koululaisista jättää kouluruoan syömättä kerran tai useammin viikossa.
– Tarvitsemme myös opettajien täydennyskoulutusta kouluruokailun pedagogisesta merkityksestä ja ruokatajun kasvattamisesta. Opetussuunnitelmien perusteet tulee entistä enemmän jalkauttaa opetustyöhön, Leppä vaatii.
– Laissa voisi lukea päivittämisen jälkeen, että terveellinen välipala on tarjottava kerran päivässä, oppilaat vaikuttavat ruokalistojen sisältöön, ruokailulle on varattu riittävästi aikaa, ja ruokailu tapahtuu tiettyyn ikään asti aikuisten johdolla.
Tekstin aiheet:
Jos lapset tulevat aidosti köyhistä perheistä, joissa ruuastakin on pulaa, niin eivätkö hekään syö kaikkea tarjottua ruokaa?
Vaikuttaako ryhmähenki eli jos vaikuttajayksilöt sanovat, että toi ruoka on kauheeta, moskaa, sitä ei voi syödä, niin nälkäiset lapsetkin jättävät syömättä?
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Kyllä syövät. Varsinkin maanantaisin emännät laittavat tuhtia ruokaa, koska kaikki eivät saa viikonloppuisin kunnon ruokaa.
Joissakin yläkouluissa ryhmähenki vaikuttaa. Mutta itse en ole nähnyt missään yläkoulua, jossa 60 % lapsista jättää ruokansa syömättä säännöllisesti, ellei sitten ruokana ole jotain epämääräistä quorn- tai soijaviritystä.
Kasvisruuaksi voitaisiin aivan hyvin tarjota kotimaisia vaihtoehtoja kuten nyhtökauraa tai härkäpapuja – suomalaisia kasviksia. Muutenkin suomalaista ruokaa pitäisi suosia.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Kyllä syö, jos nälkä ja terve on! Sairaudet ovatkin sitten toinen juttu.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Olen kyllä sitä mieltä, että kannattaa valita kouluaterioiksi sellaista tavalla kotisapuskaa tosiaan, jota lähestulkoon kaikki lapset syövät (perunamuusi ja lihapullat tai nakit, makaronilaatikko, jne.) ja salaattia mukaan, jos lapsi haluaa. Kotona sitten ajan kanssa ja ilman pakottavaa valvontaa annetaan muksujen kokeilla jotakin heille uusia juttuja ja ei ole pakko syödä, jos ei tykkää. Itse inhosin tillilihaa kouluaikana ja lihakeiton hirveästä läskilimpin jättämisestä sain rangaistuksen ja jouduin koulun keittiöön tiskaamaan maitomukeja, kun ruokapöytämme stasin pikku-kellokas kävi käräyttämässä minut opettajalle. Sain vielä kovat huudot päälle opettajalta koko ruokalan kuullen. Ihan sairasta touhua silloin 60- ja 70-luvuilla kansakoulussa; vieläkin näin yli viiskymppisenä muistan sen tilanteen erittäin hyvin, mutta uskon kyllä että jokainen sairas opettaja saa pahan palkkansa loppupeleissä. Mikähän niitä taannoisia opettajia oikein kiehtoi siinä, että sai kiusata lapsia?!
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
eka rivillä piti lukea tavallista eikä tavalla 🙂
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti