Tässä on kyllästymiseen asti saanut kuulla ja lukea, että me tarvitsemme työperäistä maahanmuuttoa. Olen pitkään pohtinut, että tarvitaanko vai ei? Tosi asia on se, ettemme tarvitse hoitajia Filippiineiltä tai laivanrakentajia Itä-Euroopasta. Puhumattakaan niistä tuhansista pätkätyöläisistä, joita tänne rahdataan alle puolen vuoden pestille.

Minä tiedän, sinä tiedät ja me kaikki tiedämme sen, että ulkomailta hankittu työvoima tulee aina polkemaan alan palkkoja. Jostain kumman syystä päättäjämme eivät tiedä tai eivät välitä suomalaisen duunarin ahdingosta.

Kaiken kaikkiaan tuntuu, että yhteiskuntamme on palannut sata vuotta taaksepäin. Duunari ei ole enää ihminen tai yhteisön jäsen vaan kasvoton tuotannontekijä ja tietyt yritykset katsovat pelkästään numeroita ja sitä mistä orjansa saa hankittua halvimmalla.

Ennen kuin työmarkkinoista tuli globaalit, yrityksillä oli oma vastuunsa ja paikkansa yhteiskunnassa. Paikallinen yritys tarjosi paikallisille asukkaille työpaikan, joka taas takasi, että kunta pystyi kehittymään ja palkasta jäi ostovoimaa paikallisille palveluille ja hyödykkeille.

Kuntien tehtäväksi jäi varmistaa, että kunnan tai kaupungin alueella toimivalle yrityksellä oli aina käytettävissä sen liiketoimintaympäristön kannalta elin tärkeitä osasia, kuten ammattitaitoisia työntekijöitä ja työvoiman liikkuvuuden kannalta kohtuuhintaista asumista.

Kun Turussa asun telakan kupeessa, niin puhutaan hetki Meyerista. ”Viranomaisten tarkastuksissa on todettu ulkomaisen työvoiman alipalkkausta, maksamattomia ylityökorvauksia ja epäselvyyksiä kirjatuissa työajoissa. Koko maassa viime vuonna tehdyissä työsuojelutarkastuksissa jopa puolessa löytyi Ylen mukaan puutteita lähetetyn työvoiman osalta” Lainaus viime kesältä 2020.

Turun telakka on iso ekosysteemi ja on hyvä ymmärtää, että väkeä on kahdessa kerroksessa. Yläkerran väkeä on telakan oma väki ja sitten kellarikerroksen monikulttuurinen alihankkijaverkosto, jossa pätee viidakon lait.

Näin kuntavaalien alla onkin hyvä pohtia seuraavaa. Onko suuri globaali työnantaja kunnan talousalueella uhka vai mahdollisuus? Riittääkö kunnille se, että yritys tuottaa X määrän yhteisöveroja. Pitäisikö yhteiskuntavastuuta olla myös alihankintaverkostoon? Minun mielestä pitäisi.

Suomalainen duunari v.s ulkomainen työvoima – hei meidät ryöstetään sittenkin

Turun telakalla parhaimpina hetkenä yhtä aikaa oli työssä 5000 henkilöä, joista 2000 telakan omaa porukkaa. Telakka teettää 80 % töitään alihankkijoilla, joista valtaosa tulee tänne hetkeksi työhön. Ennen vanhaan telakalle kelpasi suomalainen töihin, mutta ei enää. Telakka kun teettää alihankintana ulkomaisille alihankkijoille ne työt, jotka ennen teki suomalainen duunari.

Aikanaan järjestelmä toimi siten, että suomalainen ammattimies (Lauri Laivanrakentaja) pääsi töihin ja hänen ammattitaitonsa riitti monialaisesti suurimpaan osaan laivanrakennustyöhön. Laurin keskiansio oli 2583€/kk ja vuosiansio noin 31 000€ vuodessa. Lauri käytti palkastaan leijonan osan toki asumiseen, mutta myös palveluihin ja hyödykkeisiin ja omalta osaltaan toi oman panoksensa ja laittoi rahaa kiertoon. Turkukin sai osansa 4432€ kunnallisveroina. Näin kaikki olivat tyytyväisiä.

Nyt suomalainen duunari maksaa liikaa ja työt ostetaan halpamaiden yrittäjiltä. Lauri ei luonnollisestikaan pysty kilpailemaan Sergein, Dargon tai Pjotrin kanssa. Ensinnäkin, ulkomaalainen työnantaja ei puhu suomenkieltä ja toiseksi miksi maksaa keskipalkkaa tai edes 11€:n vähimmäispalkkaa, kun Sergeillekin kelpaa 7€ tunnilta. Sergei tyytyy jakamaan vaatimattoman majansa Dargon ja Pjotrin sekä 27 muun kanssa. Työ vapauttaa – sanoo veli saksalaisen yhtiökumppani.

Sergeikin laittaa rahaa kiertoon. Koko sen 3-6 kuukauden aikana jolloin hän työskentelee Suomessa, niin hän käy lähikaupassa ostamassa vain sen pienen ruokaostoksensa. Sergei ei käytä rahaa muuhun, sillä hänellä on kotona perhe elätettävänä. Turkukin saa osansa, sillä Turku saa maksaa Laurille sosiaaliturvaa ja mikäli Lauri ei työllisty CV-kurssienkaan avulla niin Turku saa Laurista sakkomaksuja.

Ennen globaaleja tuotannontekijämarkkinoita Lauri oli yhteiskuntamme tukiranka ja arvostettu yhteisön jäsen. Nykyään kaikista ammattiliitoista ja niiden lupailuista huolimatta Laurista on tullut yhteiskunnalle pelkkä kuluerä.

Yksittäisen ihmisen kohtalo on tragedia suomalaisessa yhteiskunnassa, mutta palataan hetkeksi siihen mitä Turku menettikään Laurin kohdalla neljätuhattaneljäsataakolmekymmentäkaksi euroa (4432€). Laurin kohtalon jakajia on monia. Niin siellä telakalla oli siis 3000 henkeä alihankkijoilla, jos heistä 80 % tulee Suomen ulkopuolelta, jäljelle jää 2400 henkeä.

Pääsääntöisesti ulkomaalaiset työntekijät maksavat lähdeveroa, jolloin kunnan saama osuus veroista on nolla euroa (0€). Mikäli ulkomaalainen työntekijä on osannut vaatia verokorttia ja tulla verotetuksi progressiivisella verotuksella, niin vuosiansionmäärä harvoin nouse niin korkealle, että kuntaveroa kertyisi.

Lounais-Suomessa on noin tuhat laivanrakentajaa vailla työtä. Heistä suurin ammattiryhmä on hitsaajat, joten Laurin kaltaisia kohtalon jakajia on monia. Kuntatalouden näkökulmasta on helppo laskea, että meiltä jää saamatta 4,4 miljoonan euron verotulot ja pelkästään Turun telakalta.

Tämä oli tarina Lauri Laivanrakentajasta. Ikävä tosiasia on, että samoja kummia tarinoita kuuluu muualtakin Betoni Virtanen ja Maalari Sutinen ovat saaneet tehdä tilaa halvemmille idän ihmeille. Kysyntää on myös Sini Sairaanhoitajan työtehtävien perään.

Monet kysyy voiko asialle tehdä jotain? Kyllä voi,

Me voimme neuvotella ja vaatia yrityksiä toimimaan maassa maan tavalla. Tosi asia on, että heikot johtajat ovat antaneet vallan pois ja hyötyjinä ovat osakkeenomistajat ja häviäjänä duunarit.

Totta on sekin, että työmarkkinat ovat olleet pitkään rajussa muutoksessa. Tarkistettua faktaa on, että Suomessa toimivat yritykset eivät investoi riittävästi. Investoimattomuus johtaa siihen, että kilpailukykyä haetaan muista toimenpiteistä, ikävä kyllä.

Liiketoiminnan ydin on siinä, että sen pitää olla voitollista ja kannattavaa. Ei ole mikään salaisuus, että verottaja rokottaa rankalla kädellä yrityksiä. Samaan aikaan on kuitenkin pidettävä osakkeenomistajat tyytyväisenä ja jakaa osinkoa. Mikäli verojen jälkeen jäi mitään jaettavaa.

Siinä vaiheessa kun verottaja ja osakkeenomistajat kuppaavat kilpaa yrityksenkassan tyhjäksi, niin se näkyy pitkävaikutteisten tuotannontekijöiden (investoinnit) vähenemisessä ja aika pian myös kotimaisten tuotannontekijöiden (duunareiden) vähenemisessä.

Laskemalla yritysten verotusta. Laskemme samalla yritysjohdon painetta osingon tekokyvystä osakkeenomistajiilleen. Tällöin pääoma ja investoinnit palaa takaisin ja yritysten on helpompi toimia globaaleilla markkinoilla. Vastuullinen verotus, luo pohjan myös yritysten yhteiskuntavastuulle.

#Suomitakaisin