Nuoret saatava töihin!

Joulu on hiljentymisen aikaa. Samalla on aikaa miettiä, mikä on on pielessä? Varmaan moni asia on rempallaan, mutta tämä huoli on päällimmäisenä. Nuorille on saatava töitä. Vakiovastaus lienee, kun niitä ei ole? Yritykset vähentää koko ajan henkilökuntaa, hyvin inhimillisestä syystä. Kun sitä yritystä ei saa muuten kannattavaksi kuin vähentämällä väkeä. No miksi ei saa? Kauppa ei käy, ja lakisääteiset velvoitteet on kuristaneet yritykset niin ahtaalle, että henkilöstöstä on tinkittävä, mikä taas tarkoittaa sitä, että jäljelle jäävät tekevät saman, pienemmällä porukalla.

Aloitin itse, kesätöissä 14-vuotiaana, yrittäjänä 23-vuotiaana. Siihen aikaan kaikki nuoret oli töissä. Kaikki. Nyt alkaa olla vaikea saada edes työharjoittelupaikkaa, siis opiskeluaikana, saati päästä töihin valmistuttua. Epäkohta on ollut tiedossa, mutta aina on menty puun taa piiloon, milloin mistäkin syystä. Viimeisimpänä, melko humoristinen, hyvää tarkoittava nuorisotakuu.

Joensuussa on runsaasti alle 25-vuotiaita toimeentulotuen saajia. Siis nykyinen järjestelmä sallii sen, että kun ei ole töitä, haetaan asumistukea, ja sitten lopulta myös toimeentulotukea. Kun ei muuten tule toimeen. Jokainen ymmärtää, sen kriisiavuksi, ei elämisen malliksi. Meillä on kaikki perusteet nurinpäin: Yhteiskunnan pitää huolehtia omistaan. Toki, mutta missä sanotaan, että yhteiskunnan on elätettävä, nuoret, työikäiset- ja kykyiset ihmiset? Missä? Aivan eri asia on sitten sairaat.

Minusta meidän on opetettava nuoret tekemään töitä, ja elättämään itsensä, ansaitsemaan elantonsa. Se ei voi olla yhteiskunnan vastuulla. Tästä on tullut monelle elämisen malli, yleisesti kerrotaan, että ei kukaan tervejärkinen ota vastaan työtä, jos tienaa kaksisataa enempi kuussa, kuin tukia nauttien. Ei varmaan.

Epäkohtiin on puututtava. Jos sitä kukaan muu ei tee, se pitää tehdä eduskunnan toimesta. Säädetään laki, millä kaikki 20-vuotta täyttäneet, velvoitetaan huolehtimaan, itse itsestään. Ja jos sitä työtä ei ole, järjestetään sitä. Kaikki tietää, että tekemätöntä työtä on, meistä vain on tullut niin kranttuja, ettei mikä tahansa työ kelpaa. Kun lähdetään siitä, että kaikki työ on arvokasta ja siitä maksetaan työehtosopimusten mukainen palkka, päästään eteenpäin. Ja työlle, ei sanota: ”Ei Kiitos, vaan kyllä,  ilomielin minä työn otan kiitollisena vastaan”, ollaan alkua pidemmällä.

Mikään yhteiskunta ei kestä sitä, että esim. koulutukseen vedoten, voi vuosikausia kieltäytyä, tarjotusta työstä. Sitä ei tule. On tehtävä sitä, mitä on tarjolla. Nöyryyttä kaivataan.