Viime aikoina on ensin Euroopan Unionin maat ja vastavuoroisesti Venäjä asettanut toiselleen talouspakotteita. Niiden järkevyyttä on meidän johtavat poliitikot kilvan puolustelleet, kuka milläkin perusteella. Tosin, harvoin niiden vaikutuksista poliitikot itse ovat niistä kärsineet, vaan tavalliset ihmiset. Nytkin on tapahtumassa juuri näin. Työttömyyden ja kurjistamisen maksavat ihmiset, joita on verotettu henkihieveriin viime vuosina taitamattomalla talouspolitiikalla. Tähän on syyllistynyt niin Kataisen, kuin tällä hetkellä Stubbin hallitukset. Kuka sammuttaa viimeisenä valon? Tämä lause oli tuttu, ainakin minulle 1990-luvun alussa, kun kommunisti blokki hajosi ja maat yksi toisensa jälkeen vapautuivat kauhistuttavasta diktatuurisista.

Viime vuosina etelä Euroopan maita on luototettu ja annettu kauhistavat määrät lainoja anteeksi, jotta näiden maiden pankkijärjestelmät ovat pysyneet pystyssä. Ongelmamaita on ainakin ollut Kreikka, Espanja, Kypros ja niin edelleen. Me otamme velkaa, jotta pystymme elättämään omat kansalaiset, mutta elätämme monia muita siipeilijöitä pitkin ja poikin Eurooppaa. Eikä vähiten Euroopan Unionin maita ja näiden maiden kansalaisia. Maksamme osuuksia myös ulkopuolella oleville maille, kuten Kroatialle ja lähitulevaisuudessa Ukrainalle.

Ukraina on solmimassa lähentymissopimuksen EU:n kanssa. Ukrainan parlamentin pitäisi hyväksyä sen jo lähipäivinä, mutta ainakin minä olen ollut siinä uskossa, että parlamentti joka pitäisi se ratifioida on hajotettu? Onko minulla jokin uutinen jäänyt välistä, mahdollisesti. Viimeksi tämän kaltaista politiikkaa on harjoitettu Neuvostoliitossa, kun Viro ja muut Baltian maat liittyivät ”onnellisten neuvostomaiden perheeseen.”

Pakotepolitiikassa Suomi on noudattanut tai on noudattamassa pitkälle Euroopan maiden mukaista linjaa. Eli, vaikka oman maan talous kärsii, niin meidän on noudatettava samaa linjaa mitä muutkin haluavat. Kyllä meidän poliitikot sitä haluavat, vaikka ulkoministeri Erkki Tuomioja on ollutkin eri mieltä, se ei ole kuitenkaan estänyt niiden pakotteiden voimaan tuloaOnko Venäjällä todellisuudessa hävittävää? Uskon itse paremminkin, että Venäjällä on tietyn pisteen jälkeen vain voitettavaa. Jos olisin Itse venäläinen päättäjä, purkaisin tiettyjen EU:n heikoiksi lenkeiksi tiedettyjen maiden pakotteita. Näin toimien pyrkisin lyömään kiilaa EU:n yhtenäisyyteen. Tällä hetkellä esimerkiksi ranskalaiset voivat juotua palauttamaan noin 1,2 miljardia, peruuntuneista risteilijä kaupoista. Tämä on mahdollisesti maksamassa nykyisen presidentin uudelleen valinnan ja äärioikeiston ehdokkaan Marie Le Penin valitsemisen. Pakotepolitiikka ei ole yksimielistä, vaikka ulospäin näytetään toista. Miten me pystymme Natossa olemaan eri mieltä operaatioiden mielekkyydestä, jos EU:n pakotepolitiikkaa emme pysty vastustamaan tai estämään?