Suomen perustuslaki sanoo tasa-arvosta: “Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella”.

Harva kiistää sitä, etteikö sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöille kuuluisi samat oikeudet kuin muillekin. Minulle tämä on päivän selvä asia. Mutta asia menee huomattavasti monimutkaisemmaksi, kun laitetaan pöydälle sukupuolivähemmistöjen vaatimat oikeudet. Enää ei perustuslain takaama tasa-arvopykälä riitä, vaan täytyy saada enemmän. Asiaa perustellaan ihmisten asenteilla seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Kysymys onkin lähinnä ihmisten ajattelumaailman ja perinteisten arvojen romuttamisesta, sekä saada yhteiskunnan hyväksymään vähemmistöjen omat seksuaaliset mieltymykset.

Uusi trans-laki ja keisarin uudet vaatteet

Uusi trans-laki on valmistelussa eduskunnassa ja lain tarkoituksena on parantaa sukupuolivähemmistöjen asemaa yhteiskunnassa. Kuulostaa hyvältä, mutta onko keisarilla sittenkään uudet vaatteet päällä?

Satu keisarin uusista vaatteista soveltuu hyvin uuteen trans-lakiin. Sadussa keisari haluaa sellaiset vaatteet itselleen, joita kansa ei ole koskaan nähnyt. Keisari palkkaa kaksi parasta ja kovapalkkaista räätäliä, joiden ammattitaitoa ei kukaan epäile. Räätälit eivät tee uusia vaatteita, vaan huijaavat ja uskottelevat näkymättömien vaatteiden näkyvän vain sivistyneille ja älymystölle, mutta tyhmille ja kyvyttömille niitä ei näy. Itse keisarikaan ei uskalla sanoa, ettei hän näe mitään vaatteita, koska pelkää tyhmyytensä paljastuvan. Kansa ihastelee ja kehuu vaatteita sen pelossa, että heidätkin leimattaisiin tyhmiksi. Lopuksi tulee viaton lapsi, joka huutaa, ettei keisarilla ole vaatteita ja lopuksi kansakin alkaa tunnustamaan tosiasian.

Uusi trans-laki on kuten tämän sadun opetus. Vaikka sukupuolivähemmistön oikeuksia yritetään lailla parantaa, mukana tulee oheistuotteena kaikkea järjenvastaista, jota ei saisi edes kritisoida. Faktat ja biologinen sukupuoli heitetään romukoppaan ja tilalle tulee kokemusperäinen sukupuoli.

Uuden lakiehdotuksen mukaan, jos joku kokee olevansa jotakin muuta sukupuolta, se täytyy vain hyväksyä, muutoin kritiikin antaja rikkoo lakia. Sukupuolen vaihtaminen on tulevaisuudessa vain ilmoitusasia ja viranomaisten on mahdotonta enää selvittää, onko henkilö oikeasti tosissaan vai huijaako hän esimerkiksi välttääkseen asepalveluksen. Lisäksi lain hyväksyminen ehdotuksen mukaisena johtaa siihen, että biologinen mies voi päästä uimahallissa naisten puolelle suihkuun, vaikka se loukkaisi naisten kehollista oikeutta yksityisyyteen. Tähän riittää vain se, että mies ilmoittaa olevansa nainen. Myös sukupuolen vaihtanut mies voi kilpailla naisten sarjassa urheilussa, vaikka miehen lihaksisto antaa epäoikeudenmukaisen kilpailuedun naiseen nähden. Salliiko uusi laki myös sarjaraiskaajan päästä suorittamaan tuomionsa naisvankilaan, kun hän on yllättäen päättänyt olevansa miehen sijasta nainen? Nämä ovat asioita, joita tulee harkita tarkkaan ennen lain hyväksymistä. Mistä löytyy se sadussa mainittu “lapsi”, joka uskaltaa sanoa nämä epäkohdat ääneen, eikä pelkää transfoobikon leimaa tai julkista paheksuntaa?

Onko Pride koko perheen tapahtuma?

Pride-tapahtuma jakaa mielipiteitä ja joitakin ärsyttää sen kasvava rooli yhteiskunnassa. Ennen yksipäiväinen tapahtuma on kasvanut nyt viikon mittaiseksi ja Helsingissä se on jo kuukauden mittainen tapahtuma. Mennäänkö tässä sukupuolikarnevaalissa jo tyrkyttämisen puolelle? Isät, äidit ja veteraanitkin pärjäävät yhdellä liputuspäivällä.

Pride-tapahtuma on verhottu hienoilla arvoilla, kuten rakkaudella, erilaisuuden hyväksymisellä ja tasa-arvolla, jossa kaikki vauvasta vanhuksiin voivat olla mukana, kunhan kannattavat Priden ideologiaa. Kuitenkaan Miesasialiike ja Aito Avioliitto ry eivät ole tervetulleita mukaan.

Mutta mitä löytyykään Priden taustalta? Se on kotoisin USA:sta ja on lähtöisin homoyhteisön väkivaltaisesta mellakasta virkavaltaa vastaan ja puolustivat vähemmistön oikeuksiaan yhteiskunnassa. Amerikassa ollaan jo sen verran pitkällä, että perinteisten arvojen kannattajia hirvittää. Homoyhteisöjä on kritisoitu siitä, että he yrittävät saada lapsia mukaan toimintaa. Siellä 13-vuotiaat pojat pukeutuvat naisiksi ja esiintyvät Pridessä lasten omassa drag-showssa aikuisyleisölle. Lisäksi perheille on oma drag-show, jossa seksikkäästi naisiksi pukeutuneet miehet keikuttavat takalistoaan ja pikkulapset sekä vanhemmat palkitsevat esiintyjiä dollareilla, kuten strippiklubeissa konsanaan. Suomessa ei olla ihan vielä näin härskejä, vaikka Helsingissä Kallion seurakunta järjesti lapsille oman Pride-pomppukirkon, jossa sai pomppia ihan homona. Lisäksi monella paikkakunnalla on järjestetty 6–10 vuotiaille lapsille Drag Queen satutuokioita, jossa naiseksi pukeutunut mies lukee satuja.

Olisiko syytä pitää lapset tämän toiminnan ulkopuolella, vai onko perimmäinen tarkoitus todellakin saada lopuksi pedofiliallekin hyväksyntä? Ilmeisesti ihmismielen voi turruttaa hyväksymään kaikki epänormaali normaaliksi. Uskomatonta!

Kirkko samassa rapakossa rypemässä

Joskus mietin sitä, että onko kirkko unohtanut Raamatun kristilliset opit repimällä itsensä rikki ja antautumalla liberaalien seksuaalisuuntauksien vietäväksi? Onko konservatiiviset kristityt unohdettu tyystin? Eikö perinteisiä arvoja kannattavalla ole enää kunnioitusta kirkossa? Jos ajatellaan, että kirkon piti muuttaa tämä maailma, niin nyt on käynyt toisinpäin – maailma muuttaakin kirkkoa. Ihmettelen myös sitä, miksi seksuaalivähemmistöt vaativat kirkkoa osallistumaan Pride-tapahtumaan, vaikka varsin hyvin tietävät, että siellä on konservatiivisesti ajattelevia ihmisiä? Eikö heidän mielipiteillään ole mitään arvoa? Esimerkiksi homoparien vihkiminen juuri kirkossa on ehdoton vaatimus, eikä yksityinen häätilaisuus riitä mitenkään. Halutaanko tässä heittää märkä rätti konservatiivisten ihmisten kasvoille ja halveksua tahallaan heidän arvojaan? Tämä ei ole mitään tasa-arvoa, vaan puhdasta syrjintää, ellei jopa kiusantekoa. Haluaako kirkko olla tällaisessa maallistuneessa toiminnassa mukana, vai palataanko Raamattuun ja perinteisiin arvoihin?

Kuka puolustaa perinteisten arvojen kannattajaa?

Täytyy muistaa, että perinteisesti tai konservatiivisesti ajattelevilla on myös oikeus mielipiteeseen ja sananvapauteen. Tätä oikeutta seksuaalivähemmistöt eivät saa vaatimuksillaan estää tai poistaa. Lisäksi vanhemmilta ei voida viedä oikeutta kasvattaa lastaan täysi-ikäiseksi asti ja vanhemmilla on oikeus valita, mitä kouluissa tai varhaiskasvatuksessa heidän lapsilleen opetetaan.

Koulukirjoihin on nykyään ujutettu kaikenlaista sukupuolihömppää, joka on biologisesti täysin harhaanjohtavaa – mieskin voi synnyttää tai miehellä on kuukautiset. Ei ihme, että nuoret ovat entistä epävarmempia omasta identiteetistään ja mielenterveysongelmat kasvavat. Silloin kun lapsi on haavoittuvassa kasvuiässä, hormonaalinen kehitys sekä aivojen käsittelykyky eivät ole valmiita vastaanottamaan kaikkea sateenkaarenkirjavaa sukupuolitietoa.

Pride-yhteisön ja minun näkemykset eroavat toisistaan tässä kohtaa, kun lapsille aloitetaan syöttämään seksuaalisuuden koko kirjoa liian varhain. Onhan elokuvilla, äänestämisellä ja ajokortin saamisellakin ikärajat!

Tiedän, että löytyy paljon muita, jotka ajattelevat asioista samoin kuin minä – jopa seksuaalivähemmistöistä löytyy samoja arvoja. Nämä kysymykset jakavat ihmisiä, eikä kaikkeen ole yksiselitteisiä vastauksia. Pyydän kuitenkin kaikkia pohtimaan, onko täysin OK, että kunnat, seurakunnat, yritykset ja järjestöt osallistuvat täysin kritiikittömästi Pride-karnevaaleihin? Olisiko kuitenkin viisaampaa pysyä neutraalina?