HS:n toimittaja Anna-Liisa Kauhanen pohti 9.6. pääkirjoitussivun kolumnissaan sitä, miksi hänestä populismia on vaikea ymmärtää. Kirjoitus on yksi linkki Hesarin nykylinjassa, jonka johtolanka on populismin leimaaminen demokratiaa uhkaavaksi ääriliikkeeksi.

Tämän leimakirveen heiluttajien sanoman tyhjyys paljastuu kolumnissa siinä, että kirjoittajalla on vaikeuksia ymmärtää mitä populismin nojaaminen kansaan ja sen tahtoon tarkoittaa. Asia on kuitenkin harvinaisen yksinkertainen: populisteille kansan tahto tarkoittaa kansanvaltaa, ja tahtonsa kansa ilmaisee vaaliuurnilla! Näin on Suomessa käynyt, ja sekös kolumnistia kismittää.

Populismin aate on selkeä. Populismi asettuu – yhdessä liberalismin kanssa – demokratiaa puolustavien ideologioiden rintamaan. Etiikan ja yhteiskuntafilosofian dosenttina kirjoitin aiheesta kolumnin, kun 2012 harkitsin liittymistä Perussuomalaisiin. Tarjosin kolumnia myös HS:lle, mutta eihän se sinne tietenkään kelvannut. Turun Sanomiin kirjoitukseni kelpasi, ja sen ydin tiivistyy seuraavassa lainauksessa:

“Ollakseen enemmän kuin kansan villitsemistä on populismin täytettävä poliittisen aatesuunnan tunnusmerkit. Tärkein niistä on tavoitteiden rakentuminen eettisesti kestävien arvojen varaan. Termi populismi viittaa kansaan perusarvona. Kun populistinen politiikka muistaa tämän, muodostuu sen aatteelliseksi ohjenuoraksi kansan äänen kuuleminen. Kansaa kuunteleva ja kansan tahtoa kunnioittava populismi ei ole moraalia vieroksuva äärisuuntaus. …

Populistinen aate vaalii kansanvaltaa. Sen kansallismielisyys tarkoittaa demokratiaa ja tasa-arvoa ylläpitävän yhteiskunnan puolustamista. Siten populismi on ideologia, joka suosii monia erilaisia kulttuureja oikeudenmukaisessa valtiossa.

Populismissa on omaleimainen ydin, joka erottaa sen muista demokratiaa kannattavista aatteista. Tämä ydin on kriittisyys taloudellisen ja poliittisen vallan keskittymistä kohtaan. Populismin mukaan kansan äänen kuulumiselle on välttämätöntä, että vallan käyttö tapahtuu mahdollisimman lähellä kansalaisia. Kansallismielisyys ei tee populismista aatteena epämoraalista. Populismin lipun alla toimivan puolueen omista linjanvedoista riippuu se, kuinka eettistä populistinen politiikka on.”

Tässä linkki koko kirjoitukseen niille, joita populismin ymmärtäminen kiinnostaa:

http://jukkakilpi.fi/turun-sanomat-24-4-2012/

Toisin kuin HS:n pääkirjoitussivulla – taas kerran – väitetään, populismilla ja liberalismilla on monia yhteisiä piirteitä. Kansanvallan kunnioituksen ohella niitä ovat yksilön vapauksien arvostaminen ja kriittisyys kaikkia valtarakenteita kohtaan. Tämä koskee myös moniarvoisuutta. Kansanvaltaa ja yksilönvapautta puolustava populismi luonnostaan tukee moniarvoista yhteiskuntaa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että populistista kaikki arvot olisivat yhtä hyviä ja oikeita, tai että yhteiskunnan tulisi niitä sellaisina kohdella. Populismi on kriittinen yksilön vapautta ja kansanvaltaa uhkaavia arvoja ja rakenteita kohtaan.

Populismia ei ole vaikea ymmärtää. Populismin ymmärtäminen on yhtä helppoa kuin suomalaisen kansanvaltaisen perinteen ymmärtäminen. Helsingin Sanomat on nykyisin lakannut ymmärtämästä tuota perinnettä, vaikka lehti historiansa alkupuolella olikin sitä luomassa. Siksi myös HS:n nykytoimttajilla on vaikeuksia ymmärtää populismia.