USA:n keskuspankin entinen pääjohtaja Alan Greenspan antoi viikonlopulla yllättävän räikeän haastattelun BBC:lle (lue uutisjuttuni tästä).

Greenspanin kommentointi ylittää sopivuuden rajat. Yleensä keskuspankkiirit ja poliitikot eivät puutu toistensa tekemisiin, ja vielä vähemmän keskuspankkiirit puuttuvat toisten maiden poliitikkojen tekemisiin. Taustalla on syvä hätä ja kyllästyminen euroalueen toimintaan. Greenspanin viestiä kuitenkaan tuskin ymmärretään.

Hyvät tavat lensivät romukoppaan

Keskuspankkiirien sekaantuminen politiikkaan on poikkeuksellista ja yleisesti paheksuttua. Syynä tähän on käytössä oleva vallanjako, jossa keskuspankkien harteilla on rahapolitiikka, ja lainsäädännöstä ja budjeteista päättävät poliitikot. Tämä palomuuri estää demokraattisen kontrollin ulkopuolella olevia keskuspankkeja sekaantumasta asioihin, jotka kuuluvat äänestäjille Se estää samalla myös poliitikkoja ääntenkalasteluvimmassaan painostamasta keskuspankkeja lyhytnäköisille suunnille.

Toinen palomuuri noudattaa kansallisrajoja – toisten maiden tekemisten kommentointia pidetään yleisesti vieraisiin pöytiin huuteluna. On äärimmäisen poikkeuksellista, että USA:n keskuspankin entinen pääjohtaja sekaantuu toisen valuutta-alueen asioihin näin räväköillä kommenteilla. Vain viikko sitten USA:n presidentti Barack Obama kommentoi, että laman keskellä olevan Kreikan kurittamista ei voi enää jatkaa.

Euroalue on koko maailman talouskasvun tulppa

Ilmeisesti USA:n ulostulojen taustalla on syvällinen kyllästyminen eurokriisiin. Jo kuudetta vuotta jatkuva eurokriisi ja olematon talouskasvu haittaa maailmantaloutta. Maailmalla kommentoidaan harva se päivä Kansainvälisen valuuttarahaston, OECD:n tai pankkien ekonomistien suulla, että keskeinen uhka ja tulppa maailman talouskasvulle on euroalueen surkea tila.

USA:n keskuspankki ei ole Eurooppaa julkisuudessa juuri kommentoinut, mutta tammikuun lopulla julkaistuun tuoreimpaan rahapoliittiseen lausuntoon oli ilmestynyt rahapolitiikan suuntaan vaikuttavien tekijöiden joukkoon uusi tekijä: kansainväliset tapahtumat. Kiina, Lähi-Itä, Venäjä eivät sellaisia ole olleet. Mitä ilmeisimmin USA:ssa on hermostuttu euroalueen saamattomuuteen. Eurokriisi vahvistaa dollaria ja puskee samanaikaisesti deflatorista painetta myös USA:n niskaan. Matalan inflaation aikakausi pakottaa pitämään korkotason maailmanlaajuisesti matalana, mikä lisää finanssikuplien riskejä.

Riskit tiedettiin ja virheistä varoitettiin

Ekonomistit ovat jo 70-luvulta lähtien varoittaneet, että valuuttaliitto ilman poliittisista unionia ja tulonsiirtoliittovaltiota on kestämätön rakennelma. Myös euroalueen sisäinen erilaisuus ja siitä seuraavat epäsymmetristen shokkien riski oli tiedossa jo kauan sitten.  EMU-työryhmät Ruotsissa, Iso-Britanniassa ja Suomessa totesivat nämä ongelmat ääneen.

Pääsykoekirjanakin käytetty Pekkarinen, Sutela: Kansantaloustiede (2000) kertoo asian näin (s. 317):

…huomattavan epäsymmetrian maihin kuuluu useimpien tutkimusten perusteella Espanjan, Portugalin ja Irlannin kaltaisten maiden osalta myös Suomi. Suomen epäsymmetria on monen tutkimuksen  mukaan EU-maiden vertailussa kaikkein suurimpia.

Miksi kukaan ei kuule?

Greenspan toteaa euron poliittiseksi hankkeeksi, joka ei tule kestämään ilman poliittista unionia. Samanaikaisesti hän toteaa poliittisen unionin mahdottomaksi. Hän uskoo euroalueen hajoavan ja pitää sitä suotavana kehityksenä, että talouksien sopeutuminen voisi käynnistyä. Jostain syystä Helsingin Sanomat, Uusi Suomi, Talouselämä, Verkkouutiset,  tai monet muut aiheesta uutisoineet eivät tartu näihin kohtiin. Ihan kuin Greenspan olisi pelkästä Kreikasta puhunut.

Tätä suorempaan edes USA ei voi asioita sanoa. Totuus kerrottiin 88-vuotiaan eläkeläisen suulla. Suomessakin totuuden kuulee lähinnä eläkeikään ehtineiltä. Nyt kun joku vielä kuulisi ja toimisi.