Kasvisruokaa syövä ihminenkin tuottaa metaania, suhteessa tietenkin märehtivää vähemmän. Mitä enemmän ravinnossa on selluloosaa, sen vaikeampi siitä on saada energiaa ja mikrobit ovat erikoistuneet sellun sulatukseen. Toisaalta myös selluloosan ravintopitoisuus vähenee, mutta myös metaanin osuus lisääntyy. Vihanneksien vähäinen ravinnepitoisuus voi olla harhauttavaa, vatsa tulee täyteen, mutta varsinaisia ravinteita ja hivenaineita on varsin vähän. Hevoselta puuttuu ne märehtijän monivatsaisuus, mutta sen sijaan pitkä suolisto ja vahvat mikrobit hoitavat homman. Ihmisellä näitä vahvoja mikrobeja on varsin vähän ja hyötysuhde on heikko selluloosan sulattamiseen. Sen sijaan sisäeriterauhaset laiskistuvat, kuten haima, ja ongelmat voivatkin ilmetä elinten surkastumisina. Ihminen on sekasyöjä, lihaa ja kasviksia, se pitää kehon ja hormonitasot kunnossa, muuhun ei kannata uskoa.

Mitä lumisempi talvi, sen enemmän on kesällä metaania ilmakehässä, ja myös lämpimämpi kesä. Metaani on luonnon oma kaasu, jota muodostuu non stoppina maanlämmön ja mikrobien yhteisvaikutuksesta. Lumen ja jään alle muodostuneet metaanit vapautuvat aina roudan jälkeen ilmakehään ja aiheuttavat keväisin lämpöpiikin, täysin luonnon omaa tekemistään, miljoonia vuosia. Sen sijaan vähä luminen lämmin talvi laskee metaania hitaasti ilmakehään ja se hajoaa tasaisesti. Vähälumisuus vaikuttaa myös vaikka hirvikärpästen ja punkkien määrään, joten aina ei ole hyväksi , että parhaat hiihtokelit olisi se paras tila. Sen sijaan hiilidioksidi on erittäin harvaa kaasua, jolla ei juurikaan ole merkitystä lämpötiloihin, vaan suora auringonsäteily ratkaisee kelit.

Jääkausien päättyminen on osaksi myös metaanien ansiota, jossa merenpinnan lasku vähentää painetta mm. mannerjalustojen päältä, ja metaanit purkautuvat ilmakehään. Sykleillä on siis useita eri tekijöitä, ei vain napatähden sijainti ja pidemmät vuodenajat. Metaanipurkaukset tulevat aikanaan sulattamaan seuraavankin jääkauden jäätiköt, jossa vaikuttava kasvihuonekaasu metaani on tien raivaaja. Syklisyydellä n siis tekijänsä. Maapallon sisuksien kidevesien purkautuminen meriin ja kiertoon nostaa vähitellen merenpintaa, ja saman aikaisesti merenpohja laskee, eli aikaa myöten maapallo peittyy meriin, keskialbedo ratkaisee, jäätyykö maapallo kauttaaltaan jääpalloksi, jossa ratkaisijan asemassa on maapallon ytimen radioaktiivinen toiminta ja sen tuottama lämpö. Hapen määrä laskee, koska kasvikunta meriä myöten tukehtuu ja yhteyttäminen päättyy.

Ilmastohihhuleille rikkikin on kauhistus, mutta on muistettava se fakta, ilman rikkiä maapallolla ei olisi yhtään puuta. Maapallo ilman sienirihmasto olisi varsin toisenlainen, ja ilman rikkiä ei olisi sienirihmastoa, kuten rikkisiltoja tarvitsee jopa ihminenkin tai linnut jne. jne. Hihhuleiden luonnontiedot ovat käsittämättömän heikot, eivät käytännössä ymmärrä muuta kuin että metsissä on oltava lahopuuta.

Kaikki muuttuu, hiilidioksidin määrä lisääntyy, pelkästään ihminen tuottaa tonnin verran hiilidioksidia hengityksessään vuositasolla. Myös lämpöä riittää, ihmisen tuottama lämpö on keskimäärin 150 watin tehoa tunnilta. Mutta se hiilidioksidin ja lämmön tuotto on suurinta vaikka kaupunkilämpöjen muodossa, lentoasemilla, joissa lämpötiloja vartioidaan tarkoin. Kaupunkilämmöt ovat juuri niitä lämpenemisen merkkejä, joilla meidän hiilijalanjälkiä tarkkaillaan. Etelä-Amerikassa metsää kaadetaan seitsemän puun sekuntinopeudella, ja maastoa poltettaan, CO ja CO2 päästöistä piittaamatta. Nykytila ymmärretään, mutta vertailu ennen teollistumisen aikaa perustuu laimentuneisiin muinaisiin kaasukupliin mannerjäätiköissä, eli täyttä ilmastokiihkoa, puhdasta ymmärtämättömyyttä. Maapallo täyttyy ihmisistä, ruoka ja vesi käy vähiin, oljenkortena selviytymiseen tarjotaan kivikauteen siirtymistä, kasvisravintoa, sekään ei ratkaise mitään.

Ihmiskunta tuottaa viisi miljardia tonnia hiilidioksidia vuositasolla pelkästään hengityksessään lisää vuodesta 1950 nettona, tämän ymmärsi jopa tekoälykin. Suomen väki on lisääntynyt vuodesta 1950 noin miljoonalla, eli hengityksen tuottama hiilidioksidi lisä on keskimäärin miljoona tonnia, kun maapallon väestön tuottama lisä on viisi miljardia tonnia lisähiiltä, ja tähän päälle lämmityksen tuottama hiilidioksidia asukasta kohden. On siis paljon sellaisia hiilidioksidin lisälähteitä, kuten kaukolämpö ja ruoanlaitto, joita ei voida kytkeä pois nappia painamalla, ja joka näkyy hiilidioksidin kasvuna. Sen sijaan kivihiilikäyttöistä liikennettä on jäänyt paljon pois, kuten laivat ja junat ym., joka hidastaa hiilidioksidin kasvua, tai kokonaisuutena on saanut hiilen jopa laskusuuntaan. Sodat toki lisää rajustikin hiilidioksidin ja muidenkin haitallisten savujen määrää, mutta se ei ole kivihiilen vika.

Kun Suomessa savupiiput sammuivat, velka alkoi kasvamaan raketin nopeudella. Kuitenkin, se mikä savupiipun päässä pakkasella näkyy, on pelkkää vettä, vesihöyryä kuten tapana on sanoa. Hiilidioksidi on silmin näkymätön kaasu, ja on myös liuenneena suurelta osin siihen veteen, joka ilmakehässä ns. höyrynä näkyy. Tuosta vedestä pakkasilla muodostuu lumisadetta, joka tuo hiilidioksidin siististi maahan, maaperään ja kasvikunnan ravinnoksi. Valtaosa ilmakehän hiilidioksidista on absorboitunut ilmakehän veteen, osin pilviin, ja sateetkin pesevät ilmakehän hiiltä pois tehokkaasti, luonto on asian näin järjestänyt jo ennen ihmisen olemassa oloa. Hiilidioksidin tehtävä maailmassa ei ole lämmittää, vaan yhdessä veden kanssa pitää elämää yllä maapallolla. Ja sen hiilidioksidi hyvin tietää, vain ihminen ei asiaa ymmärrä, tarkemmin vihreät.

Kivihiilestä vetyä tuottamalla pyrolyysissä hapettomassa tilassa ei voi muodostua hiilidioksidia, koska se tehdään hapettomassa tilassa. Hyötysuhde on parempi, kuin tehdä sähköllä vetyä, eli tuulivoimaa hyödyntämällä.

Maapallolla on luokkaa 1100 miljardia tonnia kivihiiltä, joka olisi saatava kiertäväksi hiileksi, jotta maapallon kasvikunta säilyisi elinkelpoisena. Hiilikaivoksia ja kaivoksia yleensäkin voidaan hyödyntää kaivostoiminnan jälkeen puhtaan energian tuotannossa, mm. tuulivoiman avulla, jossa syväkaivoksiin pumpataan paineilmaa tuulivoimalla, joka maalämmön avulla lämpö-laajenee ja sitä hyödynnetään paineilmavoimalla turbiinien avulla sähköenergiaksi. Paras hyötysuhde saadaan talviaikoina, kun kylmää ilmaa pumpataan kaivoksen syvyyksiin, jossa se lämpenee maapallon ytimen tuottama lämmön vaikutuksessa.

Ilmastoasioissa meillä on paljon suurempiakin mahdollisia ongelmia edessä, kuten ”ydintalvi”, joka voisi olla virittymässä Santorinin merialueelle. Viimeinen jättitulivuoren purkaus alueella sattui 1600 eaa, joka vastasi voimakkuudeltaan luokkaa 6000 megatonnin vetypommia, joka vastaa voimakkuudeltaan 300 000 Hiroshiman tai Nagasakin ydinpommia. maanjäristyssarjat Santorinin lähellä ovat jatkuneet ja tihentyneet, joten on aika valmistautua muuhunkin kuin vain muutaman päivän eväspakettiin.

Suomen suurin riski on juurikin kommunistihölmöläisakkojen kuunteleminen, näille on laitettava huivi suun eteen. Kun kasakka tulee, silloin rauhanajan virheet kostautuu.