Suomessa on taas keksitty ratkaisu, joka on paperilla elegantti, hallinnollisesti looginen ja käytännössä… No se nähdään myöhemmin. Sosiaali ja terveysministeriön esitys siirtää ambulanssikuljetusten ja ensihoidon kuljetusten rahoitus- ja järjestämisvastuu Kelalta hyvinvointialueille on juuri tällainen. Yksi luukku vähemmän, yksi vastuunjako vähemmän. Kuulostaa hyvältä, ainakin näin alkuun..

Mutta kuten hyvinvointialueilla tiedetään, jokainen “selkeytys” on samalla myös uusi mahdollisuus sotkea asiat vähän eri tavalla.

Aloitetaan siunauksista. Niitäkin on – Kun kuljetusten kustannukset ja palveluverkko istuvat saman pöydän ääreen, voi joku alueella ensimmäistä kertaa huomata yhteyden kahden asian välillä: mitä kauemmas terveysasema karkaa, sitä useammin ambulanssi liikkuu. Tämä on radikaali oivallus maailmassa, jossa palvelupisteitä on aiemmin voitu sulkea lähes huoletta, koska taksimatkat ja ambulanssikuljetukset maksoi “se toinen”.

Nyt ei enää maksa. Ja juuri siksi reuna-alueiden terveyskeskus saattaa yhtäkkiä muuttua kustannuserästä säästökeinoksi. Pieni, vaatimaton vastaanotto voi olla yllättävän edullinen verrattuna siihen, että potilaita kuljetetaan kymmenien kilometrien päästä – pyörillä, vilkuilla ja henkilöstöllä. Tässä mielessä esitys saattaa, aivan vahingossa, tukea alueellista yhdenvertaisuutta. Kukaan ei ehkä myönnä sitä suoraan, paitsi luvut kirjanpidossa.

Sitten se kirous.

Kun vastuu siirtyy, siirtyy myös lasku. Ja laskut hyvinvointialueilla tunnetaan. Ne eivät ole pieniä, eivätkä ne ilmesty budjettiin samanlaisella valtiollisella suojapeitteellä kuin ennen. Ambulanssikuljetukset eivät ole halpa harrastus, varsinkaan harvaan asutuilla alueilla, joissa matkat ovat pitkiä ja tarve todellinen.

Lisäksi asiakasmaksut. Tämä tarkoittaa aina samaa: joku maksaa nyt tavalla, johon ei ole tottunut. Maksukatto lohduttaa – teoriassa. Käytännössä moni huomaa vasta laskun tullessa, että järjestelmä on muuttunut. Ei välttämättä epäoikeudenmukaisemmaksi, mutta näkyvämmäksi. Ja näkyvyys on aina poliittisesti vaarallista.

Ironista kyllä, koko uudistus perustuu järkeen. Monikanavaisen rahoituksen purkaminen on ollut asiantuntijoiden toivelistalla vuosia. Nyt sitä tehdään. Siististi, lakiviittein ja hyvillä perusteluilla. Silti lopputulos voi olla joko hallittu kokonaisuus tai uusi budjettipaine, jonka kanssa alueet painivat seuraavan vuosikymmenen.

Kumpi toteutuu – siunaus vai kirous – ei oikeastaan riipu laista. Se riippuu siitä, miten hyvinvointialueet uskaltavat käyttää uutta vastuutaan. Pidetäänkö terveyskeskuksia auki, vaikka ne eivät Excelissä kimaltele? Vai säästetäänkö ensin ja kuljetetaan myöhemmin?

Vasta tulevaisuus näyttää. Ja, kuten tiedämme, sen ennustaminen on melko hankalaa.

Jouni Vallin

Aluehallituksen 2. Varapuheenjohtaja