Oikeuskäytäntö ja oikeudenmukaisuus Suomessa

Lähtökohtaisesti demokraattisessa maassa oikeuskäytännön ja rangaistusten tulisi vastata kansan yleistä oikeustajua.
Lait säätää meillä eduskunta, jonka valitsee kansa ja kansan valiseman eduskunnan säätämien lakienhan pitäisi noudattaa kansan yleistä oikeustajua. Onko meillä näin? Jos ei ole, niin lakeja tulee muuttaa!

Vankilan pitäisi olla vapausrangaistuslaitos, ei lepokoti. Esimerkiksi vankeusrangaistusta istuvien mahdollisuudet saada psykososiaalisia palveluja, ovat paremmat kuin työssäkäyvien veronmaksajien, jotka maksavat veroina nämäkin palvelut.

Ensikertalaisina pitäisi tuomita vain ne, joilla ei ole lainkaan aiempia tuomioita. Nykyisin rikoksen tekijää pidetään vankeinhoidon ensikertalaisena myös, jos hän ei ole suorittanut rikoksesta tuomiota edeltäneiden kolmen vuoden aikana.

Vakavien, henkeen ja terveyteen kohdistuneiden rikosten rangaistuksia kiristettävä, jotta näitä rikoksia ennalta estävä rangaistusten ”pelotevaikutus” toteutuisi.

Erittäin vakavissa rikoksissa myös alle 15 vuotiaita on voitava tuomita. Esimerkiksi toisen ihmisen hengen riistäminen on rikos, josta pitäisi myös rikosvastuuikää nuorempi pystyä tuomitsemaan, toki aina tapauskohtaisesti ja olosuhteet huomioon ottaen.

Rikosten ”paljousalennuksista” tuomioissa on luovuttava. Ankarat vankeusrangaistukset ovat osittain illuusiota. Suomessa ei ole tutkittu, onko yhteiskunnalle edullisempaa sulkea rötöstelijät vankilaan vai sietää vapauttamista seuraavasta mahdollisesta uusintarikollisuudesta aiheutuvat kustannukset.

Tämä on keskustelu, joka tulevan hallituksen ja eduskunnan on vakavissaan käytävä.

Jouni Vallin (PS)
eduskuntavaaliehdokas
Kurikka, Jurva