Aloitteessani kännykkävapaista peruskouluista kaupungissani, oli kyse neljästä asiasta:

1. Kiinnittää huomiota lasten ja nuorten liialliseen ruutuaikaan.

2. Luoda kouluissa tapahtuvalle kännyköiden käytölle selvät säännöt/ohjeet koko opetus- ja kouluhenkilökunnan tueksi.

3. Vähentää omalta osaltaan somen negatiivisia puolia nuorten keskuudessa.

4. Kannustaa nuoria keskustelemaan toistensa ja jopa meidän ”keski-ikäisten” kanssa kasvokkain, eikä niin paljoa ruudun kautta.

Nyt julkisuudessa olleessa keskustelussa on tuotu paljon esiin mitä kaikkea laki kieltää.

Laki ei kiellä sääntöä, joka käskee pitämään kännykät joko repussa hiljaa tai kännykkäparkissa tuntien aikana.
Laki ei kiellä ottamasta oppilaalta pois opetusta häiritsevää asiaa tai esinettä.
Laki ei kiellä voimakastakaan kehotusta jättää ainakin osalta välitunneistakin kännykät luokkaan ja keksiä muuta tekemistä.

Asioihin voidaan suhtautua kahdella tapaa:
1. etsitään syitä, joiden vuoksi asioihin ei voi vaikuttaa tai puuttua.
2. Etsitään asioihin ratkaisuja.

Itse kannatan jälkimmäistä lähestymistapaa kaikkiin ongelmiin, etsitään ongelmiin ja asioihin ratkaisuja, ei syitä miksi mitään ei voida niille tehdä.

Jouni Vallin