Tänä kesänä mediassa on käyty keskustelua suomalaisista Isis -vaimoista ja heidän lapsistaan. Poliitikot ovat käyneet juupas-eipäs -väittelyä tästä aiheesta ja osa on sitä mieltä, että ainakin lapset tulisi tuoda Suomeen. Sanomattakin on selvää että siinä vaiheessa kun lapset tulevat Suomeen, heidän mukanaan tulevat myös aikuiset. Mikäli nämä naiset ovat syyllistyneet joihinkin rikoksiin heitä ei koskaan tulla saamaan tuomiolle, koska he pukeutuvat kaapuihin eikä heitä voi tästä syystä tunnistaa. Minä väitän että mikäli perussuomalaisten kannatuslukemat olisivat hieman matalemmat kuin ne tällä hetkellä ovat – nämä ihmiset olisivat jo Suomessa.

Nämä Isis -vaimot eivät ole mitään pullan tuoksuisia kotirouvia. He ovat osallistuneet aktiivisesti terroristijärjestön toimintaan ja hylänneet tietoisesti länsimaiset arvot – joita he itse asiassa halveksivat. He ovat opettaneet nämä arvot myös omille lapsilleen. Minusta tässä on kaikkein hälyttävintä se että he eivät kadu mitään. Oikeuspsykiatrit ovat sitä mieltä, että ns. kuntoutuksen perusedellytys on se että henkilö katuu tekoaan. Henkilö joka ei kadu tekoaan on aina potenttiaalinen uusia. Nämä henkilöt eivät kadu niin kauan kun he ovat ns. uskossa.

Isiksen riveissä toimineet henkilöt ovat yhteiskunnalle turvallisuusuhka. Minusta heiltä pitäisi viedä Suomen kansalaisuus pois kokonaan. Nämä Isis -vaimot ovat myös aivopesseet omat lapsensa siihen uskoon, että kaulan katkaiseminen tai vaikkapa ihmisen polttaminen elävältä takaa heille taivaspaikan. Tälläisiä ihmisiä kutsutaan muuten sosiopaateiksi. Sosiopaatin ja psykopaatin ero on siinä että psykopaatti on psykopaatti jo syntyessään, mutta sosiopaatti on kasvanut tai hänet on kasvatettu sellaiseksi.

Minulla on suomalaisille päättäjille kaksi kysymystä. Ensimmäinen kysymys kuuluu seuraavasti: Onko Suomen todella oltava turvasatama terroristeille, jonne voi aina palata kun juhlat ovat ohi? Toinen kysymys kuuluu: Haluaisitko sinä tälläisen lapsen siihen päiväkotiin tai kouluun, jossa sinun oma lapsesi on? Näitä kysymyksiä on hyvä pohtia kun lopullista päätöstä tehdään.