Kuntavaalien lähestyessä tulemme taas totuttuun tapaan kuuleman lakkaamatonta poliittista liturgiaa yhteistyöstä. Vanhastaan sen tiedän ja omakohtaisesti sen olen kokenut, että yhteistyön perään huutavat eniten juuri ne tahot, joista itsestään ei siihen ole alkuunkaan.

Politiikassa – varsinkin paikallispolitiikassa – koko yhteistyön käsite, on liukunut sanan varsinaisesta merkityksestä aivan muihin maisemiin ja merkityksiin. Itse asiassa yhteistyön määrittely on anastettu valtaapitävien oikeudeksi.

Sitä myötäilevät ne paikallispoliittiset tahot, joille tästä yhteistyölakeijan roolista riittävät vain pöydältä varisseet muruset, pahimmillaan ainoastaan joku vaivainen kepu-kattailtu henkilökohtainen paikka, vaikka muiden kustannuksella, jostakin työryhmästä tai kokoonpanosta ja sen mukanaan tuomat roposet.

Seteliselkärankaisista killinkiköykistelijöihin

Aikanaan puhuttiin seteliselkärankaisista, mutta valitettavasti sekin on jo kokenut inflaation, sillä joukostamme löytyy nyt peräti killinkikumartajia tai -köykistelijöitä!

Valitettavasti täytyy sanoa, että tällaiseen yhteistyöhön en todellakaan ole valmis. En käy kauppaa periaatteistani, mielipiteistäni tai agendastani vain saadakseni itselleni omakohtaisia etuja.

Asioista voi aina keskustella, tehdä kompromisseja ja pyrkiä yksimielisiin ratkaisuihin, mutta oma peukalonjälki niihinkin on silti saatava.

Toinen havaintoni on se, että hymynaamojen takaa tahtovat paljastua raadollisen raa´at valtapoliitikot, jotka myyvät vaikka äitinsä, saadakseen siitä itsellensä jotakin todellista tai jopa vain kuviteltua hyötyä.

Kuusamon poliittinen tilanne muistuttaa hyvin paljon Kekkosen ajan Suomea, missä nöyristeltiin Neuvostoliittoa aivan suomettumiseen saakka. Täältä löytyvät samanlaiset yksinvalta-keskustan perässähiihtäjät, jotka vakuuttelevat yhteistyön perään juuri samalla tavoin kuin muutama vuosikymmen sitten maassamme hehkutettiin YYA -sopimuksen hengessä.

Kyykkijöitä kummeksuu kepukin

Kaikista surkuhupaisinta tässä vielä on se, että paikallis-kepu ei näitä edessään kyykkijöitä arvosta pennin vertaa, vaan naureskelevat ja pilkkaavat selän takana. Sen verran minulla sentään on ystäviä silläkin suunnalla, että tämän tiedän.

Aito yhteistyö lähtee siitä, että siinä kaikki osapuolet hyötyvät toiminnasta. Jokainen saa jotakin omaansa läpi. Silkka sanelupolitiikka ei ole yhteistyötä nähnytkään. Se on vain yksinvalta-aseman sumeilematonta hyväksikäyttöä.

Yhteistyökyvyttömäksi leimaaminen tänä päivänä tarkoittaa aivan samaa kuin mitä kansanviholliseksi luokittelu oli naapurimaassamme sen synkimpinä historian hetkinä.

Sen verran todellisuuden tajua pitäisi paikallispoliitikoillakin olla, että niin kauan kuin keskustalla on enemmistö kaikissa kaupungin luottamuselimissä, ei sen tarvitse tehdä yhteistyötä yhtään kenenkään kanssa. Sille riittää aivan mainiosti se, että se tulee itsensä kanssa toimeen.

Kunnalliskonsensus keskustaehdoilla takaa valtapuolueelle tietysti lokoisat olot, mutta kuusamolaiset siinä toimivat lopulta maksumiehinä.

Yhteisten asioiden hoitamisessa en edelleenkään aio sortua itsepetoksen tielle. Hoidan saamani tehtävät niin hyvin kuin kykyni antavat myöten. Samoin toimin viestin viejänä kentältä päätöksenteon ytimiin. Kun parhaansa yrittää, ei enempääkään voida vaatia. Jos tehoa halutaan toimintaan lisää, se ratkaistaan äänestyskopissa!