Ikivihreä valtuutettu Pekka Virtanen osoittautuu Koillissanomien kolumnikirjoituksessaan ilmiselväksi ja ihkaeläväksi Persu-foobikoksi, mihin haluan vastineena tuoda esiin seuraavaa:

Valitettavasti meille Perussuomalaisille ei ole mahdollistettu paikallislehdessä tällaista vapaata paikallispolitikointitilaa. Se kertoo kuitenkin paljon paikkakunnasta, mieliä musertavasta mielipidemonotoniasta ja sen sananvapauden ja mielipiteenesittämisen alennustilasta.

Kuvaavaa poliittiselle paikallismoralisoinnille Kuusamossa on ollut se, että arvostellaan muita tasan tarkkaan juuri siitä, mihin syyllistytään itse. Virtanenkaan ei tässä tee poikkeusta, vaan pikemminkin päinvastoin pulauttaa päivänvaloon paradoksin.

Suvaitsevaiston suvaitsemattomuusparadoksi 

Suvaitsemattomuusparadoksi on sitä, kun suvaitsevana itseään pitävä henkilö pitää yllä vihamielisiä käsityksiä mielestänsä suvaitsemattomia kohtaan, osoittamalla juuri suvaitsemattomuutta. Tämä dilemma konkretisoituu juuri sinisilmäisessä ja mukasuvaitsevaisessa maahanmuuttokeskustelussa, missä ollaan olevinaan avarakatseisia muukalaisia kohtaan, mutta ei siedetä vähäisessäkään määrin edes osaa omasta kansanosasta.

Totuuden vuoksi on palautettava mieliin tilanne Perussuomalaisten kunnallisvaali-Jytkyn jälkeen vuonna 2012 Kuusamossa. Heti vaalituloksen ratkettua ilmoitin halustani muodostaa tekninen – ja jopa poliittinenkin vaaliliitto – kaikkien ei-keskustalaisten valtuustopuolueiden kanssa, mukaan lukien myös kaikkein pienimmät alle kolmen valtuutetun ryhmittymät, tässä tapauksessa vasemmistoliitto.

Olin siis valmis luopumaan osasta matemaattisesti meillekin kuuluvasta, jotta kaikki saadaan mukaan. Kyse oli siis lahjasta ja puhtaasta hyväntahtoisuudesta ilman mitään poliittisia vastalahjatavoitteita. Kahdella vasemmistopaikallahan ei yksin olisi silloin saatu yhtään mitään luottamuspaikkavalinnoissa, aivan samoin kuin PS sivuutettiin kylmästi luottamuspaikoilta kuntavaalien 2017 jälkeen – yksin tahallisesti jätettynä.

Kansallisrasistinen kokoomus kurmuuttajana

Jytky-vaalien jälkeisen koalition murensi auguurinhymyinen poliittisesti salakavala kokoomuskiho pelaten tässä suoraan kepun pussiin, niin kuin on käynyt Kuusamossa kerta toisensa perään. Yksinvaltapuolue hakkauttaa pienryhmiä keskenään yhteen ja kerää siinä sivussa itse todellisen valtapotin.

Tämä on mahdollista siksi, että aina löytyy niitä, joille oma etu on tärkeämpää ja ensisijaisempaa kuin kokonaiskuva ja yhteinen etu. Esimerkkinä voin mainita sen, että silloisen vaalituloksen perusteella en halunnut itselleni valtuuston tai hallituksen varapuheenjohtajan paikkaa, mistä jompi kumpi olisi meille kuulunut, vaan sen sijaan kahta äänioikeuden tuovaa kaupunginhallituksen jäsenyyttä, mistä kuvittelin meille olevan suurempi poliittinen hyöty asiakysymysten eteenpäin viemisessä.

Panin siis etusijalle koko koalition ja oman puolueeni ennen itseäni. Valitettavasti edellinen vaalikausi ja viime vaalien jälkeinen äänestäjien loikkauspettäminen osoitti sittemmin tehdyn ratkaisun pitkässä juoksussa vääräksi ja virheelliseksi. Jos muutosta toden teolla halutaan, siihen tarvitaan rohkeita ja pelkäämättömiä sekä osaavia, toimivia ja tunnollisia tekijöitä. Siihen kykenevät vain itsenäiset ja riippumattomat, eivät yhteiskunnallisesti alisteisessa asemassa olevat.

Vastuuton vihervasemmisto vaivana

Viime vaalikaudella Kuusamon paikallisvihreiden keulamies julisti moneen otteeseen sitä, että kaupunginhallituksen pöytään olisi saatava kaikkien puolueiden edustus, millä hän tässä tapauksessa tarkoitti vasemmistoliittoa. Kuinka sitten kävi kuntavaalien 2017 jälkeen, kun vihreillä oli vaalivoittovaltikka käsissään? PS sivuutettiin kylmästi kaupunginhallituksesta, vaikka puolueen saama äänimäärä Kuusamossa oli suurempi kuin demareilla tai vasemmistoliitolla.

Vaikka vanha sanonta kuuluu, että ”kepu pettää aina”, niin henkilökohtaisella poliittisella tasolla voin monen vuosikymmenen paikalliskokemuksella sanoa, että he ovat vielä noviiseja ja koulupoikia kokoomuksen ja vihreiden rinnalla. Politiikka on luottamuslaji. Sitä joko on tai ei ole. Välimaasto on ainoastaan hyllyvän hetteistä suota.

Aito poliittinen yhteistyö on vuorovaikutteista. Siitä pitää molempien tai kaikkien osapuolten hyötyä. Se ei kestä poliittisen avionrikkojan ja perheensärkijän tyylitöntä toimintaa, missä kalastellaan toisten vesillä. Poliittisten lierojen, luikureiden ja epäluetettavien tahojen kanssa yhteistoiminta on täysin mahdotonta, kun edes tehtyihin päätöksiin ja kirjallisiin sopimuksiin ei voi luottaa.

Poliittisten puliveivareiden periferia

Monen kymmenen vuoden yrittäjäkokemukseni perusteella voin sanoa, että tällaisten asiakkaiden kanssa toiminta elinkeinoelämässä olisi täysin mahdotonta. Kun nyt on voinut yrityselämässä tehdä suuriakin sopimuksia ja urakoita suullisesti ja sana on puolin ja toisin pitänyt, niin näiden poliittisten veivareiden kanssa, jotka ovat poliittisesti kieroja kuin korkkiruuvit, pitäisi joka käänteessä olla huippujuristit tukena ja turvana. Sellaisella toimintatavalla ei edetä lähtökuoppia pitemmälle, missä selkäänsä saa koko ajan suojata ja varoa.

Kun viimeksi käytyjen kuntavaalien jälkeen meihin Perussuomalaisiin ei ole suvaittu olla millään tavoin yhteydessä – ei edes tavasta valita valtuuston kokousten pöytäkirjantarkastajia, niin mitkään mahdolliset sopimukset tai käytännöt eivät meitä nyt sido. Yhdellä valtuutetulla tehdään esityksiä aina tarpeen vaatiessa. Kun valtuuston kokouksia on noin 8 kappaletta vuodessa, niin vaalikauden aikana se tietää osapuilleen sitä, että 32 kertaa äänestetään pöytäkirjantarkastajista.

Vihreää valtuustovähättelyä

Sen jälkeen, kun Kuusamossa siirryttiin sähköiseen kokousmenettelyyn myös puheenvuoropyyntöjen suhteen, on Kortesalmi ensi kertaa ja moneen otteeseen onnistunut saamaan avauspuheenvuoron myös pöytäkirjantarkastajavalinnan kohdalla. Mikään pakkohan tähän ei käsittääkseni ole esittää enempää nimiä kuin sopii, jos kyse on niin vähäpätöisestä asiasta. Vai onko Perussuomalaisten valtuustokiusaaminen, syrjiminen ja eristäminen niin ylitsepääsemättömän ihanaa?

Olen miettinyt sitä, että pitäisiköhän minun jättää puolestani vastavuoroisesti vaikkapa tervehtimättä vihreitä valtuutettuja valtuuston kokouksissa, niin kuin yksi heistä tovin aikaa tekikin PS -valtuutettujen suhteen, koska minäkään en hyväksy millään muotoa esimerkiksi vihreän puolueen nykyisen puheenjohtajan kaikkia yksityiselämänsä toimia?

Lopuksi toivoisin tältä nelikolta sen verran sisäistä kuria ja ryhtiä ja tyylitajua, että seuraavalle valtuuston kokousmatkalle ja iltatilaisuuteen voisin osallistua ilman omaa yksittäispöytävarausta tuntematta pelkoa ja ahdistusta siitä, että selkeästi päihtynyt valtuutettu ei anna edes ruokarauhaa illallispöydässä sortumatta julkiseen kovaääniseen – muihinkin pöytiin kuuluneeseen – henkilökohtaiseen pilkkaamiseen, ivaamiseen ja silkkaan riidanhaastamiseen. Tästä johtuen poistuin pöydästä hieman ennenaikaisesti.

Kiitän kuitenkin vuolaasti siitä, että kolumnissa nimeni on kirjoitettu oikein ja etunimikin on sekä puolilihavoituna että jopa kokoisoilla kirjaimilla painettuna. Kyllä sitä taas jaksaa!

Joukamo Kortesalmi (ps.)

kaupunginvaltuutettu