En lähde tässä Perussuomalaisten Kuusamon valtuustoryhmän ryhmäpuheenvuorossa enää toistamaan niitä aivan liian harvoja myönteisiä asioita, joita vuosi 2017 on tuonut kuntatalouteemme, koska valtalkoneistomme keskustan Kieku ja sen hampaaton sylikoira kokoomuksen Kaiku niitä tässäkin salissa ovat tuoneet ja tuovat jatkossakin esille aivan kyllästymispisteeseen saakka. Sen sijaan osoitan ne tapahtumaketjut, jotka on jätetty mainitsematta sen vuoksi, että ne ovat tälle kunnallisklikille erityisen epämieluisia.

Itsekehua ja kokonaisuuden kieltämistä

Kuusamon kaupungin vuoden 2017 tilinpäätöskirja on malliesimerkki siitä itseriittoisuudesta ja pientenkin myönteisten, jopa hetkellisten nyanssien, korostamisesta sekä tosiasioiden kieltämisestä ja kokonaiskuvan hämärtämisestä, mitä Kuusamossa täysin estoitta on harjoitettu.

Tätä voisi verrata – ja vertaankin – toisen maailmansodan lopun hetkiin, milloin tuhatvuotisen valtakunnan sodanjohto selitteli saavuttamattomia tavoitteita painopisteen muutoksilla, seuraavaksi tappioita ja vetääntymisiä operaatio rintamalinjanoikaisuina ja viimeiseksi valoi uskoa sokeimpiin johtajansa seuraajiin jo täysin toivottomassa tilanteessa uusien ihmeaseiden sodan kulun käänteen tarjoavasta mullistusvaikutuksesta.

Tällaiselta assosiaatiolta ei voi välttyä tähänkään kaupungin hengentuotteeseen tutustuessaan. Sitä työtä tosin häiritsi ja hankaloitti tavattomasti internetyhteyteni mykistyminen sopivasti viikonlopuksi. Näin haavoittuvaisiako olemme vain mobiiliyhteyksien varassa täysin ilman laajakaistavaihtoehtoa?

Kuusamohan on maakunnassamme lähes ainoa alue, missä tämä kansalaisten peruspalvelu on tyystin unohdettu. Voimmekin puhua laajakaista kaikille – paitsi kuusamolaisille – hankkeesta. Kuusamolaisillahan on tunnetusti ollut oikeus ruokailla lakki päässä, joten ilmeisesti nyt oikeuksiimme voidaan lisätä toimeentuleminen ilman laajakaistaa.

75 miljoonan menetys asuntosijoittajille

Otetaanpa tarkasteluun vaikkapa asuntojen hintakehitys Kuusamossa. Kuusamossa keskustan – siis postinumeroalueen 93600 – asuntojen arvonalennus on kääntynyt juuri vuonna 2017 usean vuoden laskutrendissä noin kolminkertaiseen pudotukseen.

Järkyttävintä tässä teknologiayritys Reaktorin tilastossa ja sen perusteella laaditussa ennusteessa on se, että Kuusamon keskusta on koko maan kaikista postinumeroalueista 22. heikoimmalla sijalla asuntojen arvon laskun suhteen, mikä on tasan yhtä negatiivinen kuin Kiihtelysvaaran keskustassa – alle 1.000 asukkaan Joensuuhun liitetyssä entisessä kuntakeskuksessa. Kuvitelkaa. Missä ovat Kuusamon matkailuvaikutukset?

Ja Kuusamon keskustan asuntohintakehitysennuste on samaa luokkaa kuin Tuupovaarassa, Tohmajärvellä, Ilomantsin Hatussa ja Möhkössä sekä Lehtovaara-Kuikkalammella kuin myös Rääkkylässä. Eli alueilla ja kunnissa, missä väkimäärä on 1980-luvulta lähes puolittunut entisestä. Olemme siis ajautuneet melkoiseen seuraan. Ja näissä verrokkikunnissa ei ole Rukaa, mutta eipä edes sekään ole meitä auttanut!

Käänne jäi kokematta

Kuusamon väestökatokehityskään ei ole muuttunut miksikään, vaikka kuntavaalien alla aivan paikallislehden palstoilla hehkuteltiin käänteen tapahtumista – ilman niitä ihmeaseita tosin. Onko se kuinkakin suuri käänne, jos väestön vuotuinen vähenemä loppujen lopuksi oli yhden pienen perheen verran 150 asukkaan kokonaismenetyksen puolella tai toisella?

Entäpä sitten alueemme ostovoimamuutos. Sen on suurieleisesti meillä kehuttu kasvaneen, vaan jostakin kumman syystä keskustan kauppakeskushaaveet ja -suunnitelmat kariutuivat, pysäköintitalo jäi puheasteelle ja uuden marketin vaalirakentamisleuhotus haudattiin osuuskaupassa sopivasti heti kuntavaalien jälkeen.

Koska väestömme vanhenee niin syntyvyyden ja kuolleisuuden keskinäisen suhteen vuoksi – kuolleisuushan on täällä jo kukistanut syntyvyyden ilmeisen pysyvästi – ja myös muuttoliikkeen meille epäedullisen ikäluokkajakauman vuoksi. Eläkeasukkailla on kaikki tarvittava jo moneen kertaan hankittuna, vaikka ostovoimaa olisikin, niin ei ole ostohaluja tai -tarvetta.

Sitä olisi sen sijaan nuorilla lapsiperheillä, mutta eipä kaupunki ole korvaansa lotkauttanut esimerkiksi kotihoidontuen kuntalisäasiassa. Talousahdinko lapsiperhearjessa johtaa kasvaviin avioeromääriin ja rikkinäisten perheiden pitkään lapsuusaikaan.

Kauas kapitaalit karkaavat

Tämän lisäksi omistukset Kuusamossa karkaavat niin kaupankäynnin kuin perintöjenkin muodossa koko ajan enemmän ja enemmän ulkokuusamolaisiin käsiin. Siinä samassa katoavat myös tuotot jatkuvana virtana pois aluetaloudestamme, niin puukaupparahat, vuokratuotot kuin muut pääomatulotkin.

Karua kieltä kertoo myös Kuusamon Osuuspankin tilinpäätöstiedot, missä vuosi 2017 oli kymmenen vuoden heikoin asuntolainavuosi. Sekin, mitä asuntolainoitettiin oli pääsääntöisesti Kuusamon ulkopuolella.

Syntyvyyskehitys sivuutetaan myös sujuvasti tilinpäätöskirjassa. 1990-luvun alkuvuosien noin 300 syntyneen tasosta se on puolittunut ja kuluvan vuoden ainoastaan 81 lasketun ajan määrään romahtanut melkein neljäsosaan entisestä.

Elinkeinoelämämme näivettymistä olisi vallan mainiosti voitu mitata esimerkiksi Kitkantien kauppaliikkeiden tyhjentyneiden näyteikkunarivistöjen määrän kasvulla, mutta paikallissodankäynnissäkin totuushan on se, mikä kuolee taistelussa ensimmäisenä.

Ajan henkeen sopivasti voidaan todeta sote-ratkaisuennakointien johtaneen myös yrityselämän keskittymiseen ja terveydenhuoltoalan paikallisyritysten ajautumiseen suurten toimijoiden käsiin. Kun yrityksen omistus on Kuusamossa, on se aivan eri asia kuin se, että sama yritys jatkaa toimintaansa ulkokuusamolaisessa omistuksessa.

Todelliset työpaikat toteutumatta

Kuusamossa työttömien määrä ei ole edellisvuodesta vähentynyt kuin keskimäärin vain noin 100 henkilöllä. Vähenemä on mitättömän pieni, kun otetaan huomioon samanaikaisesti tapahtunut väkimäärän väheneminen noin 150 henkilöllä.

Työtä vailla olevia on Kuusamossa edelleenkin siis kuukausittain keskimäärin noin 850 henkilöä, kun meidän pitäisi kaupunkistrategian mukaisesti saavuttaa täystyöllisyys jo vuonna 2021 eli vain 4 vuoden päästä nyt tarkasteltavana olevasta ajanjaksosta.

Sitten, kun vielä otetaan huomioon kaikenlainen nykyhallituksen harrastama tempputyöllistäminen ja keinotekoinen tilastosiivous, niin todellisuudessa me emme ole juurikaan saaneet luotua niin sanottuja oikeita työpaikkoja, vaikka meidän pitäisi nyt elää muka noususuhdanteessa.

Kuusamon kaupungin tilinpäätöskirjassa vuodelta 2017 jatketaan sitä samaa kokonaistotuuden peittelylinjaa, mihin täällä nyt on sorruttu, kun tästä on siivottu pois Kuusamon väestömäärän kehitysgraafi ja asukasluvun kehityksen kuukausittainen pylväikkö.

Vastuutonta velkaantumista

Kun sitten tarkastellaan Kuusamon kaupungin velkamäärän kehittymistä, niin velkaantuminen on kasvanut vuoden 2006 45 miljoonan tasosta 11 vuoden aikana peräti 18 miljoonalla noin 63 miljoonaan. Ja kasvu vaikuttaa jatkuvan edelleen. Yhtälö on täysin mahdoton, kun väestö vähenee ja vanhenee jatkuvalla syötöllä ja velkamäärä paisuu kuin pullataikina, niin verot ja maksut tulevat meillä jatkossa olemaan ylimpään tappiin nostettuja. Kenellä kohta on enää varaa asua Kuusamossa?

Kuusamon kaupungin henkilöstömäärän kehityksen esityksessä on siirrytty ilmeisesti jo arabialaiseen esitystapaan oikealta vasemmalle, vai haetaanko tälläkin pikkukikkailulla vain mielikuvakasvua.

Sairastavuusindeksin kasvu Kuusamossa on huolestuttavaa. Merkille pantavaa on myös toisen asteen opiskelijoiden kokonaismäärän väheneminen jopa yli 300 oppilaalla vajaassa kymmenessä vuodessa.

Näillä meille kertomatta jätetyillä tosiasioilla voinemme siirtyä päätösasian yksityiskohtaisempaan käsittelyyn.