Maassamme on käynnissä parhaillaan uuden aallon ja toisen vaiheen talonpojan tappolinja, missä teurastuslistalla ovat tilanpidon sijaan torpat ja talot. Ensimmäisen vaiheen rakennemuutos tyhjensi meiltä sivukylät, mutta tämä päivitetty versio paikallisnäköalattomuudesta tyhjentää jo taajamatkin!

Kehitysaluekuntien pakkoasumista

Viime vaalikaudella Kuusamon asuntopoliittinen työryhmä selvitti paikkakunnalla olevan noin 1.250 tyhjillään, vailla vakinaista asuinkäyttöä olevaa asuinkiinteistöä. Niitä on pitkin laajaa maaseutuamme, mutta yhä enenevässä määrin myös taajama-alueellamme, missä tarpeettomiksi on käynyt niin omakotitaloja kuin rivitalo- ja kerrostaloasuntojakin.

Kun Suomea aikoinaan asutettiin aina pohjan periä myöten, kruunu sitoi uudisasukkaansa maanviljelyksen kautta asuinsijoilleen, jolloin verotulojen kasvu varmistettiin ikään kuin sitomalla raivaajat turpeeseen. Näistä uuden ajan ajoista nykypäivään siirryttäessä tämä kiinnittäminen on muuttanut luonnettaan sellaiseksi, että nyt arvonaleneman rampauttamat ja monin paikoin markkinakelvottomat asuinkiinteistöt sitovat omistajansa äärillensä.

On huomattava kuitenkin se erotus näiden eräänlaisten pakkoasumismuotojen välillä, että aikaisemmin muutto näille sijoille toi mukanaan sentään uusia nautintaoikeuksia, mutta nyt puolestaan omistuskiinteistöt muodostavat yksinomaan muuttoesteen nautintojen – kuten vaikkapa työpaikkojen ja palvelujen – perään. On silti luultavaa, että tämä pitovoima paikkakunnalla ennemmin tai myöhemmin löysää eikä siitä muodostu pysyvää pidäkettä.

Asuntomassan arvot sulamispisteessä

Sekin on ymmärrettävä, että asunnontarpeessamme väestön vähenemisen kierteessä on tietyllä tapaa otettu jo löysät pois, sillä asuntokuntien pieneneminen on tässä toiminut varoventtiilinä. Jos nimittäin perhekoko olisi säilynyt ennallaan, olisi meillä nyt vähintään kaksinkertaisesti tarpeetonta asuntomassaa riesanamme.

Tästä päästään taas siihen, että jatkossa asukaslukumme väheneminen tulee kolahtamaan suoraan ja surutta asuntotilanteeseemme, koska tällaista puskurivaraa ei enää ole olemassa, sillä pysyvän asumisen asuntokunnan minimikoko on 1 asukas – ei murto-osa siitä, koska silloin kyse olisi jo osa-asumisesta.

Kuusamon myytyjen asuinkiinteistöjen hinnat ovat laskeneet vuodesta 2012 lähtien. Yhtenäkään vuonna ei ole saavutettu enää silloista hintatasoa. Kyseessä on sekä yhteiskunnallinen ongelma, että erityisesti omistajakohtainen probleema. On nimittäin ensinnäkin niin, että puolet perheidemme varallisuudesta sitoutuu omistusasuntoon ja siksi toisekseen sijoitusasuntojen suhteenkin on perinteisesti totuttu siihen, että osan tuotoista tullessa vuokrina, loput tuotto-odotuksista tulee asuntojen arvonnousuna.

Taloyhtiötkin jo laajasti lainoituskelvottomia

Konkreettisesti tämä asuntojen arvonalenema merkitsee sitä, että 100 neliön kokoisen asunnon arvosta on sulanut vain kahdeksan vuoden aikana pois noin 12.000 euroa. Mikäli tällainen asunto olisi paikkakunnalla keskimääräinen, se tarkoittaisi sitä, että arviolta 8.500 kokonaisasuntomassan suhteen yhteenlaskettu arvonalenema olisi peräti yli 100 miljoonan euron suuruinen. Todellisuudessa se voi käytännössä olla jo suurempikin, koska läheskään kaikki kiinteistöt eivät käy kaupan lainkaan.

Vaikka asuntokuntien rakennemuutos on tuonut väliaikaista helpotusta asuntoahdinkoomme, niin pitkässä juoksussa se johtaa ja on johtanutkin jo asuntojen ja asukkaiden kohtaanto-ongelmaan, missä markkinoilla on aivan vääränkokoisia asuinkiinteistöjä suhteessa niiden tarpeeseen ja kysyntään. Karkeasti ottaen meillä on liikaa suuria asuntoja ja liian vähän tai ainakin rajoitetusti pieniä.

Omistusasumisen riskit ovat nyt siirtyneet yksityistalouksista myös taloyhtiöihin. Tuoreen uutisen mukaan lähes puolella maamme taloyhtiöistä on vaikeuksia saada taloyhtiölainaa. Nämä vaikeudet kasaantuvat erityisesti muuttotappioalueille, missä muodostuu helposti lainoituksen vakuusvajetta. Taloyhtiölainat myös tulevat usein osakkaille kalliimmiksi kuin omat henkilökohtaiset lainat.

Tarjonnalla ja tarpeilla kohtaanto-ongelma

Kuusamon keskeisimmät asumiseen liittyvät ongelmakohdat ovat: asuntojen liian suuri määrä suhteessa tarpeeseen, kysyntään nähden väärän kokoiset asunnot, asuntokannan sijoittuminen laajalti muualle kuin painopistealueille, kiinteistöjen puutteellinen kunto ja varustus sekä ei-tavoiteltu asuntotyyppi. Yhdeksi asuntokauppaa rajoittavaksi tekijäksi on noussut myös paljon julkisuutta saaneet oikeustapaukset, missä korostuu asuinkiinteistö-jen kuntoriitojen aikaansaamat riskit niin myyjille kuin ostajillekin.

Mielestäni Kuusamo painii niin vakavien ja moninaisten ongelmavyyhtien ja erityisesti tulevaisuudenuhkien kanssa, että olisi välttämätöntä perustaa paikkakunnalle erityinen Tulevaisuustyöryhmä kokoamaan taustatietoa ja erilaisia ennusteita sekä varsinkin työstämään niitä jo hyvissä ajoin jakeluun ennen varsinaisia päätöksentekoprosesseja. Erityisesti on vältettävä sitä, että emme ajautuisi missään vaiheessa vaihtoehdottomuuden tilaan.

Muutoin olen sitä mieltä, että Kuusamo on pelastettava!