Vedenkulutus on laskenut tasaisesti 70-luvulta saakka. Puolessa välissä 70-lukua vedenkulutus oli milteipä 350 litraa/hlö/vrk. Nykyisin laskennallisesti käytetään lukua 150 litraa/hlö/vrk. Sellaisissa talouksissa, joissa lasku on perustunut mitattuun kulutukseen, on kulutus ollut vielä olennaisesti pienempi. Omassa taloudessamme kulutus on n.90 litraa/hlö/vrk.

Merkittävä syy vedenkulutuksen pienenemiseen oli 70-luvun alkupuolella tullut jätevesilaki, jonka perusteella myös jätevedestä ruvettiin veloittamaan vesimittarin lukeman perusteella – sellaisestakin vedestä, joka ei koskaan edes jätevesiviemäriin joudu. (esim. nurmikonkastelu) Toki vesikalusteet ovat kehittyneet ekologisemmiksi vuosien saatossa ja valistus vuotavien hanojen, sekä wc-istuinten korjauttamisesta ovat osaltaan pienentäneet kulutusta.

Suurissa kaupungeissa pienentynyt vedenkulutus on johtanut siihen, että kesäaikaan vettä on jouduttu laskemaan mereen, ettei se pilaantuisi huonokuntoisessa vesijohtoverkostossa seisoessaan. Arvatenkin myös tämä kustannus on katettu korotetuilla vesimaksuilla.

Pienentyneessä kulutuksessa piileekin syy vesimaksujen korotuksiin. Suurin osa vesilaitosten kuluista muodostuu kiinteistä kuluista. Palkoista, huollosta, kiinteistökuluista, varastojen ylläpidosta, ym. kustannuksista. Nämä pyörivät, vaikka vesitornista ei laskettaisi tippaakaan vettä. Sen vuoksi myös vesilaskun yhteydessä olevaa perusmaksua on korotettu jatkuvasti. Eikä korotustarvetta ainakaan vähennä se, että vesihuoltolaki velvoittaa vesilaitoksen korvauksiin, jos huonokuntoisen vesijohdon aiheuttama vesikatkos asiakkaalla kestää yli 12 tuntia.

Vesimaksujen korotuksia perustellaan ja on aiemminkin perusteltu alati rappeutuvan vesijohtoverkoston uusimisen aiheuttamilla kustannuksilla. Kuitenkin saamme jatkuvasti lukea, ja liikkuessamme nähdä, kuinka päävesijohto on hajonnut omia aikojaan ja vettä tulvii kaduille. Harvassa kunnassa toimivaa verkostoa uusitaan teknisen käyttöiän umpeutumisen vuoksi. Yleensä verkostoa uusitaan pakon sanelemana, vasta vuotojen yhteydessä – pätkä kerrallaan.

Kuitenkin rahaa on kerätty vesijohtoverkoston uusimisen kattamiseen, mutta sitä ei ole siihen käytetty. Tuskin tälläkään kertaa. Eli kyseessä on veroluonteinen maksu, jolla rahoitetaan kunnan huonoa taloutta.

Jos näin radikaali korotus aiotaan toteuttaa, olisi kuntien aiheellista esittää selvitys siitä, kuinka vesijohtoverkostoa on uusittu tähän saakka ja kuinka sitä tullaan uusimaan jatkossa. Myös karttaliitteet aikatauluineen ja kustannusarvioineen olisi asian havainnollistamiseksi hyvä esittää kuntalaisille. Silloin kuntalaiset voisivat edes jollakin tasolla valvoa, kuinka heidän korotettua, kunnostukseen tarkoitettua vesimaksuaan käytetään.

Vaikka kuluttajat kuinka yrittävät säästää vedenkulutuksessa, on se loppupeleissä kotitalouksille nollasummapeliä. Mitä vähemmän kulutat, sen kalliimpaa hintaa maksat. Sama pätee sähkönkulutukseen.