Olen huolissani isänmaan maataloudesta
Pieni, pohjoinen maa. Lyhyt kasvukausi. Pitkä talvi. Niukat luonnonvarat. Logistisesti kaukana kaikesta, syrjässä – kalliiden rahtikulujen pääteasemana.
Ja kyllä, myös vieminen – ulkomaanvienti – on meille kallista.
Kaikki täällä ja täältä on kalliimpaa kuin muissa EU-maissa, koska pohjoiset luonnonolosuhteet. Täällä ovat riesana niin jäät, lumet kuin sudetkin.
Hei, me jonotetaan!
Kävin jouluaatonaattona Stockmannin Herkussa, joka nykyisin kuuluu S-ryhmään.
Jonot lihatiskille olivat mahtavat! Ihan tuli mieleen mummot, jotka jonottavat niissä muutamissa pankkikonttoreissa, joita kaupungissa vielä on jäljellä.
Kokit sen tietävät: kaikkea ateriaan liittyvää ei voi valmistella etuajassa. Joidenkin ruokien kanssa kyse on lähes sekuntipelistä. Kunnon pihvi on hyvä esimerkki tästä. On operoitava ”nytissä”.
Siksi jonot? Vaiko suunnittelun puutetta?
Maataloudessa kyse on jatkuvuudesta
Maatalous ei elä hetkessä. Se ei voi elää hetkessä. Maatalous vaatii suunnitelmallisuutta, varautumista ja varoja – hyvissä ajoin etukäteen.
Maatalous ei ole mikään luonnonvoima, joka ihmisestä riippumatta toteuttaa itse itseään.
Tämä tieto voi tulla yllätyksenä niille, joiden sähkö tulee töpselistä, rahat seinästä ja maito tölkistä. Ja A4-kopiopapeririisit ja hirsitalot nettikaupasta.
Kaupunkilaiset eivät ymmärrä maataloudesta mitään
Kaupunkilaiset ovat menettäneet kosketuksensa maatalouteen.
Se teollistumisen myötä maalta kaupunkiin muuttanut sukupolvi, jolla vielä kaupungissakin oli ymmärrystä maatalouden lainalaisuuksia kohtaan, kuristuu nyt vanhainkodeissa tuoleihinsa – ja heidän lapsenlapsensa istuvat Mannerheimintiellä syömässä vegepizzaa?
Ymmärrys Suomen niukkojen luonnonvarojen tarkasta käytöstä – tai varojen käytöstä ylipäätään – pohjoisissa olosuhteissa on hävinnyt keskuslämmityksen myötä? Ymmärrys maataloudesta leipälajina on katoamassa? Halu käydä käsiksi kovaan työhön, jossa vuodesta toiseen eletään sään armoilla, on vähentynyt. Helpommalla pitäisi päästä?
Jopa ihmisen käyttöjärjestelmä on käymässä joillekin vieraaksi? Tiedoksi: ei ihminen pelkillä nallekarkeilla, somepostauksilla ja muotikuvilla elä, edelleenkään.
Aika herätä.
Onneksi perussuomalaiset ovat pystyneet pitämään esillä maataloustuottajienkin asiaa etenkin nyt, kun Keskusta etsii itseään hipsterikaupunkilaisten joukosta, ja Vihreät yhdessä vasemmiston kanssa keskittyy kaikin voimin taivaan tuuliin, joita uskovat voivansa hallita.
Arvostan suuresti sitä, että nuori talouden ammattilainen, Roni Arvonen, päätti tarkastella isänmaan tilaa myös maatalouden näkökulmasta.
Kas tässä. Podcast kestää yli kaksi tuntia, mutta joka sana on kuuntelemisen arvoinen:
Tekstin aiheet:
Suomalaisesta maataloudesta puhutaan usein kuin se olisi kaksi lokeroa; pelto ja navetta. Todellisuudessa maatalous on paljon laajempi järjestelmä, jonka varassa koko huoltovarmuus lepää. Kun jokin osa kaventuu, koko rakenne kaventuu.
Ruoka näyttää omavaraiselta vasta silloin, kun se on lautasella. Pellolla se on aina energiaomavaraisuuden varassa. Ennen hevonen söi heinää ja teki työn – energia tuli suoraan luonnosta. Nyt traktori syö polttoainetta ja sähköä, ja koko ruokajärjestelmä on sidottu logistiikkaan, lannoitteisiin ja ulkopuoliseen energiaan. Jos energia horjuu, horjuu myös ruoka.
Eläintuotanto ei ole irrallinen saareke, vaan osa ravinnekiertoa ja maaperän kestävyyttä. Lanta, nurmikierto ja eläinten hyödyntämä rehualue muodostavat kokonaisuuden, jota ei voi korvata pelkillä teollisilla panoksilla ilman, että maaperän rakenne ja ravinneomavaraisuus heikkenevät. Omavaraisuus ei saa kaveta, jotta ravintoketju pysyy ehjänä ja pysyy myös omissa käsissä.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Kauppa ilman eläinperäisiä tuotteita myisi ehkä kauraa kaikissa muodoissaan ja farmarihousuja, ehkä kappakangasta. Jotkut tuota toivovat, mutta se ei enää olisi ruokakauppa vaan elämäntapakauppa.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Halal teurastettu liha kiellettävä Suomessa.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Kipu ei muutu vähemmäksi sillä, että menetelmä on perinteinen. Siksi Suomessa tainnutus on pakollinen, ja siksi osa ihmisistä suhtautuu kriittisesti tapoihin, joissa eläin olisi tajuissaan viillon aikana. Tämä keskustelu liittyy eläimen kärsimyksen vähentämiseen – ei uskontoihin.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Se nimenomaan on rituaalinen, uskontoon perustuva tapa, joka
perustuu Koraaniin ja Sharia-lakiin. Ja
eläimen pää suunnataan Mekkaan päin.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti