”Johannalle tsemppiä! 28.10.2017” ja nimmari alle. Lenita Airisto.

Lenita Airisto. Lapsuuden lempinimeltään ”Hymmi”. Suomenneito. Amerikanmatkaaja. Hankenilainen diplomiekonomi. Toimittaja. Yrittäjä. Mielipidetykki. Julkkis. Naisellinen naisasianainen, joka pärjäsi miesten maailmassa miesten otteilla, vaikka oli nainen. 

Lenitan järkäle ”Elämäni ja isänmaani”, 416 sivua, paukkui menemään Helsingin Kirjamessuilla vuonna 2017. Ja Lenita itse oli sitä promoamassa. Kirjan oli kustantanut Bazar. (Kiitos vielä kerran tästä kulttuuriteosta!)

Olin auttelemassa kavereita messuilla, ja ajattelin, että tämän puheenvuoron haluan kyllä kuulla!

Lenita tarttui mikrofoniin ja alkoi kertoa kirjastaan:

– Helsingin kadut olivat täynnä miehiä, joilta puuttui käsi tai jalka.

Kuuntelin järkyttyneenä. Mistä tämä ihminen oikein puhui?

Nostamalla esiin tämän lohduttoman sotien jälkeisen näkymän säihkyvä, muoti- ja seurapiirien tuntema Lenita avasi kirjansa esittelytilaisuuden.

Se oli pysäyttävä avaus. 

Suomi oli säilyttänyt itsenäisyytensä! Suomalaiset saivat pitää kulttuurinsa ja kotimaansa! Meitä ei karkoitettu Siperiaan! Lappi poltettiin, mutta sitä ei menetetty. Tosin vuoden 1945 jälkeen moni menetti siellä henkensä miinanraivaajana.

– Hemmetti, mikä avaus! ajattelin, ja jatkoin kuuntelemista.

Tämä nainen osasi asiansa.

Ja kyllä, hänelle kävi, että otettiin myöhemmin vielä selfiekin. 

”Suomenneito” sai palkintomatkan Yhdysvaltoihin

Lenita otti palkintomatkastaan irti kaiken! Rammat miehet loivat Lenitalle tulevaisuuden, johon kannatti tarttua. Lenitasta tuli ”Suomenneito” loppuelämäkseen. ”Suomenneito” ja isänmaan ihminen.

Itsenäisyyden hinta ei unohtunut häneltä koskaan. 

”Suomenneito”-kilpailulla kerättiin rahaa sotainvalideille. Aikana, jolloin ei ollut mitään ”sossun luukkua”, joka olisi auttanut. Aikana, jolloin sadat elleivät peräti tuhannet kodittomat miehet yöpyivät talvipakkasilla Helsingin pommisuojissa, pakattuna tiiviisti vieri viereen kuin sillit purkkiin.

Tästä on valokuvia Arvid von Martensin kirjassa ”Mestarin kädessä”.

Sodan tragedioiden korjaamiseksi kauneuskilpailut? Kyllä vain! Jollakin keinolla rahaa oli kerättävä!

Eikä mennyt montaa minuuttia, kun Lenitan puheessa tuli esiin sana ”fyrkka”! Fyrkka, raha. Se on se, joka kaiken hankkii sanoo myös Iso Kirja, Raamattu.

Jos haluaa jotakin, se maksaa jotakin. Fyrkasta on voitava puhua ääneen. Ja Lenita puhui.

Myös suomalaisten miesten valkoisista tennissukista, joita seuraamalla kentällä kuin kentällä löysi Finnairin lähtöportille…

”Lenitan Muoti- ja matkailushow” oli valtava voimain ponnistus

Lenitan Muoti- ja matkailushowt esittelivät maailmalle suomalaista osaamista ja markkinoivat suomalaisia tuotteita suomalaisille. Eikä Lenita jumittunut pelkäksi Marimekon esittelijäksi. Ei, hän esitteli maailmalle suomalaisia jäänsärkijöitä, paperiteollisuutta, kännyköitä ja Finnairin suoria lentoja Japaniin. ”Success Story Finland” teki Suomea tunnetuksi maailmanmarkkinoilla.

Lenita häiläsi televisiossa, maassa, ilmassa ja merellä. Jopa rauhanturvajoukkojen keskellä viihdyttäjänä. Tämä ihminen ehti poseeraamaan niin panssarivaunujen päälle kuin riviin japanilaisten kanssa karate-dojoon. 

Ja hänellä oli mielipiteitä. Taloudesta, Yleisradiosta, Suomesta, maailmasta. Niitä hän esitteli samalla kuin elätti itse itsensä, ja maksoi mallipalkkiot muoti- ja matkailushown työntekijöille – vuosi toisensa jälkeen.

”Kivikautinen kulttuuri”

Lenitalla oli myös mielipide Suomeen vyöryvästä, taantumuksellisesta vieraasta kulttuurista. Se oli hänestä ”kivikautinen kulttuuri”. Kun tämä oli ilmaistu, en muista nähneeni Lenitaa enää televisiossa.

Hän tiesi mistä puhui. Lenita oli ehtinyt Muoti- ja matkailushownsa kautta joka paikkaan. Myös kamelit aavikolla olivat tulleet tutuiksi.

Esitin, että Perussuomalaiset olisivat pyytäneet häntä ehdokkaaksi eduskuntavaaleihin. En tiedä, ehdottiko kukaan koskaan Lenitalle sitä. Olisi kyllä kannattanut.

Ja nyt? La Lenita on poissa.

Luetaan niitä Lenitan kirjoja

Lenita on poissa, mutta kirjat ovat jäljellä. Kannattaa lukea ne kaikki. Tämä nainen ei puhunut lämpimikseen. Hän puhui ja kirjoitti kokemuksesta, ja hän teki nämä Suomen ja suomalaisten hyväksi.

Ja mikä ettei, varmaankin uusi ammatti kirjailijana oli palkitsevaa myös hänelle itselleen. 

”Gerasimovin kaappaaminen (tv-lähetykseen, ohjelmaan ”7. hetki”) ja minun suorasukainen esiintymisesi aiheuttivat ansaittua huomiota ja huutoa. Miehet repivät mediassa pelihousujaan eivätkä löytäneet tarpeeksi kovia sanoja saadakseen minut hengiltä. Suhtauduin kaikkiin toimittajien purkauksia hyvin ymmärtäväisesti, sillä rähmällään oleminen oli ollut niin pitkään maan asento, että lähestymistapani suorassa tv-ohjelmassa sai monen suomettuneen toimittajamiehen sapen kiehumaan.”

Lenita ei pelännyt huutoa. Päinvastoin, mitä enemmän huutoa sitä parempi!

Ja hän tiesi koko ajan, kenelle olla kiitollinen. Se sanotaan kirjassa ”Elämäni ja isänmaani”. Kirja on omistettu Suomen puolustusvoimille, talvi- ja jatkosodan rintamamiehille ja -naisille, lotille.

”Ilman Teidän puolustustahtoanne ja uhrauksianne Suomi ei olisi säilyttänyt itsenäisyyttään ja itsemääräämisoikeuttaan, ja minun elämäni olisi mennyt pilalle.” 

Lepää rauhassa, Lenita.