Tarkastellaan hieman EU:n solidaarisuutta taloudellisissa asioissa. 

Aloitetaan kysymällä onko EU:n politiikka tasa-arvoista tai pyrkiikö se millään tavoin valtioiden, siis siihen liittyneiden valtioiden ja kansojen keskinäiseen tasa-arvoon taloudessa. Vai onko kysymyksessä vain ja ainoastaan kysymys siitä että sillä maksatetaan joka on niin tyhmä että suostuu maksamaan? Että isot määräävät ja pienet maksavat tai vikisevät ja maksavat?

Suomella on aivan ilmeisesti EU:n epäedullisimmat olosuhteet hyvin monessa mielessä:

· Suomi on yksi harvimmin asutuista maista EU:ssa, jos ei harvimmin.
· Infran rakentaminen ja kunnossapito on ylivoimaisesti EU:n kalleinta.
· Liikenneverkon ylläpito on ylivoimaisesti kalleinta.
· Tiestön kilometrimäärät ovat maan pinta-alasta johtuen suhteellisesti suurimmat EU:ssa.
· Suomessa on Euroopan viilein, ettei suorastaan kylmin ilmasto.
· Rakentaminen maksaa eniten EU:ssa edellä mainituista johtuen.
· Rakennusten lämmittäminen vaatii eniten energiaa.
· Rakennusten ylläpito on EU:n kalleinta.
· Ihmiset tarvitsevat suhteellisesti eniten lämmintä vaatetusta mikä maksaa.
· Ihmiset tarvitsevat kulkuvälineet jotka ovat lämmitettyjä suuren osan vuodesta.
· Teollisuuden ja kaupan logistiikka on kallista johtuen pitkistä välimatkoista.
· Suuri osa kaupasta hoidetaan merenkulun avulla joka vaatii mm. jäänsärkijäkalustoa jota muut maat eivät tarvitse.
· Ravinnon tuottaminen tuonnin kanssa kilpailukykyisillä hinnoilla on mahdotonta.
· Ym. faktoja jotka tekevät Suomesta kustannuksiltaan kalliin maan.
· Koska edellä luetellut asiat nostavat huimasti elinkustannuksia seuraa siitä että sosiaalimenot ovat korkeat, joka puolestaan johtaa korkeisiin veroihin.

Jos EU:ssa toteutettaisiin edes jonkinlaista tasa-arvoa valtioiden ja kansojen kesken, Suomen olosuhteet huomioitaisiin sekä jäsenmaksuissa että erilaisissa direktiiveissä joissa Suomen tulisi saada erilaisia vapautuksia monista asioista ja lisäksi tukea kuten monet muut saavat erityisolosuhteidensa takia.

No, saahan Suomen maatalous tukea. Tuon tuen tosin maksaa Suomen valtio suomalaisten veroilla. Ei siis EU minkään solidaarisuusperiaatten mukaan.
Suomen pitäisi saada erilaisia helpotuksia mm. CO2-päästöjen suhteen, jos nyt oletetaan että ilmastohumpasta pidetään kiinni.

Mutta ei, Suomelle ei myönnetä mitään erivapauksia huolimatta ilmeisen epäedullisista, etten sanoisi arktisista olosuhteista johtuen. Päinvastoin, meidän täytyy maksaa muiden, tiheään asuttujen, suurten EU-maiden erityistukia joita ne saavat mikä milläkin ”perusteella”. Me osallistumme siis mm. eteläisen Euroopan lämpimien maiden tukemiseen suurilla summilla. 

Miksi sitten on näin? Tuo on tietenkin hyvä kysymys eikä siihen varmastikaan ole vain yhtä, tyhjentävää vastausta.

Yksi syy on tietenkin kansan luonne. Köyhä pieni kansa joka pyrkii kaikilla mahdollisilla tavoilla olemaan ”rikas” olematta sitä. Noin yleensä rikas yrittää olla näyttämättä olevansa rikas koska jakajia saattaisi löytyä. Köyhä sitä vastoin häpeää näyttää köyhyyttään ja yrittää esittää rikasta siinä uskossa että sillä, siis rikkaana olemisella, saisi arvostusta. Näinhän ei tietenkään ole. Korkeintaan selän takana naureskellaan.

Olisiko edellisestä johtuen asia niin että meidän johtajamme haluavat, köyhyyden peittääkseen, näytellä raharikasta EU:n salongeissa? Onhan se mukavaa kuljeskella rikkaiden palatseissa ja uskotella itselleen että muut arvostavat.

Vai olisiko niin että meidän johtajamme lopultakin vain tavoittelevat omaa etuaan myöntymällä kaikkeen mitä vaaditaan? 

Tosin onnistuu vain niin kauan kuin he ovat asemassa jossa voivat myöntyä yhä uusiin vaatimuksiin?
Onhan käsittämätöntä että 5-miljoonainen kansa rahoittaa 20-miljoonaista Kreikkaa tai 50-60-miljoonaisia Espanjaa ja Italiaa ja Ranskaa. Niin rikkaita me emme kai ole edes villeimmässä mielikuvituksessa. Noita maita jotka ovat per nuppi laskettuna paljon vauraampia kuin me tulemme koskaan olemaan.