Nyt kun pöly alkaa hiljalleen laskeutua kuin tuhka Tonga-saarilla tulivuorenpurkauksen jälkeen, voi vähitellen alkaa analysoimaan vaalien tuloksia ja sitä mikä meni hyvin ja mikä huonosti.
Vaaleissa näyttää käyneen niin että vanhojen puolueiden kannatus on palannut ja uudet tulokkaat eivät ole pärjänneet poisluettuna Vasemmistoliitto joka menestyi varsin hyvin. Vasemmistoliitto ei sinänsä ole mikään uusi puolue vaan vahoista sosialistisista ja kommunisteista väsätty vanha sosialistipuolue.

Koska äänestysvilkkaus jäi varsin alhaiseksi niin uurnilla kävi suhteellisesti suurempi osa nk. uskollisia puolueäänestäjiä. Tätä tukee mm. se että RKP menestyi perinteisillä alueillaan normaalia paremmin. Tähän voi toki olla osasyy kielipolitiikassa. Ruotsia äidinkielenään puhuvat halusivat varmistaa että ruotsin kielen asema säilyy vaikka lähes kaikki kyllä tulevat toimeen suomen kielelläkin. Kyseessä on siis myös jonkinasteinen puhtaasti kielipoliittinen asia, saavutetuista eduista, kaksikielisyydestä, ei haluta luopua.

Osasyy siihen että niin moni jäi nukkumaa voi myös olla propaganda joka sai ja on aina saanut aikaan sen että osa ihmisistä ei äänestä. Tätä propagandaa viljelevät ahkeraan valtamedia ja perinteiset puolueet SDP, Keskusta ja Kokoomus.
Propaganda toimii niin että toistetaan uudelleen ja uudelleen sitä mantraa että ”ei kannata äänestää, ei sillä voi vaikuttaa”. Tätä eivät puolueet tietenkään sano näin suoraan vaan se tehdään kolmansien kautta: Sanotaan että ihmiset eivät usko että kannattaa äänestää. Tuota toistetaan uudelleen ja uudelleen ja valtapuolueiden hallitsema media on mukana.

Olen harvoin, jos koskaan nähnyt kadun ihmisten haastattelua jossa, kun kysytään aikooko haastateltu äänestää, vastaaja vastaa että totta kai, sehän on keino muuttaa asioita, että vain käyttämällä äänioikeuttaan voi vaikuttaa, että jokainen ääni lasketaan. Lähes aina kysytty vastaa että ei se oikeastaan kannata äänestää, eihän se yksi ääni vaikuta ja että ne tekevät kuitenkin niin kuin haluavat.

Näin saadaan ihmisten mieliin iskostettua ajatus että ”ei kannata”. Tästä seuraa että ne jotka ovat epävarmoja ketä äänestäisivät jättävät helposti äänestämättä. Jo siksikin että kun sitten pitäisi valita ehdokas, huomaa että ei juurikaan tiedä mitä kukin edustaa, mitä ajattelee jne. Ei voi myöskään välttyä siltä vanhalta: Kun valheen toistaa riittävän usein, siihen alkaa uskoa itsekin.

Tätä helpottamaan on keksitty ”vaalikoneet” jotka laskevat mielipiteitä ja sitten kertovat kuka ehdokkaista on lähimpänä kysyjän mielipiteitä. Monet saattavat jopa uskoa, ainakin media vakuuttelee ja mainostaa vaalikoneitaan, toki ne tekevät sitä myös klikkausten toivossa. Klikkauksethan tuovat mainosrahaa vaalikoneen pitäjälle.
Harvalle tulee edes mieleen se että jokainen ehdokas yrittää keksiä mahdollisimman hyviä ja suosittuja mielipiteitä jotka sitten syöttää koneeseen omina mielipiteinään.

Uskoisin että ei ole kaukaa haettua sekään että monilla ehdokkailla on ammattimaisia ihmisten käyttäytymiseen perehtyneitä avustajinaan.

Käytännössä siis vaalikoneet ovat valehtelukoneita.

Vastaava tilanne on ollut näissä vaaleissa se että ehdokkaan valintaa on säännöllisesti ja tihenevään tahtiin vaikeutettu sillä että tuodaan esiin ajatus tai jopa väite että monet äänestäjät eivät edes tiedä mistä vaaleissa on kysymys. Tämä hämmentää epävarmoja entisestään.

Koska on niin aivan ilmeisesti että nk. vanhat puolueet ovat hyötyjiä niin voisi ajatella että jäljet johtavat sylttytehtaalle. Yleensä tekijä on se jolla on motiivi. Ja mikäpä olisi parempi motiivi kuin se että pysyy vallassa ja samalla saa itselleen taloudellista hyötyä ja lisäksi pääsee päättävään asemaan ja toteuttamaan omaa ideologiaansa. Samalla voidaan estää uusien puolueiden nouseminen uhkaamaan olemassa olevaa valtaryhmittymää tai hyvä-velijärjestelmää.

Nämä olivat käytännössä klassiset ”valehtelijoiden” vaalit. Maahan pitäisi aikaansaada uusi terveydenhoitojärjestelmä koska nykyinen ei toimi, väitetään.

Ensimmäinen ihmeellisyys on se että kukaan ei koskaan ole perusteellisesti ja ilman puoluepoliittisia, värillisiä laseja, selvittänyt ja tutkinut mikä nykyisessä järjestelmässä aiheuttaa sen että se ei toimi, miksi se on niin kallista että rahat uhkaavat loppua?

Kaikenlaista jorinaa ja arvailuja esitetään oman agendan mukaan ja pääasiallinen syy on aina muissa puolueissa, myös niissä jotka eivät koskaan ole päässeet edes hallitusvastuuseen edes yhdeksi kaudeksi.
Toinen ihmeellisyys oli vaaleissa se, että kaikki valtapuolueet mukaan lukien oppositiopuolue Kokoomus lupasivat kaiken mahdollisen ja mahdottoman toteutuvan jos vain he pääsevät valtaan ja päättämään asioista. Raha ei tuntunut olevan kenellekään ongelma, ainahan voidaan, jos valtio ei uskalla lainata enempää, korottaa kansalaisten veroja toteamalla että tilanne ei ollut tällainen juuri ennen vaaleja.
Vaikka valtio lainaa jo nyt 10 – 15 prosenttia budjettimenoistaan, ottaa siis uutta velkaa joka vuosi. Siis noin suunnilleen 7 -8 miljardia uutta velkaa joka vuosi, joka ainoa vuosi. Tämä ei ole ongelma vaikka velat jäävät jälkipolvien maksettaviksi. Valtiovarainministeri ja muutamat muutkin perustelevat lainanottoa sillä että se on investointi tulevaisuuteen. Siis kun lainataan syömärahaa niin se on investointi? Mihin?

Paradoksaalista kyllä kansalaisten itse itselleen maksamia eläkkeitä pienennetään joka vuosi ja sitä perustellaan sillä että eläkevaroja täytyy jäädä myös lapsille ja lapsenlapsille. Onko tässä jonkinlainen logiikkavirhe?

Kansalle siis luvataan kaikki mitä kansalaiset ovat osanneet vaatia, ja sen lisäksi puoluejohdot keksivät uusia, hyvältä kuulostavia lupauskohteita.

Jokaisella taitaa raksuttaa takaraivossa se kaksi miljardia jonka EU palauttaa meille meidän omia rahojamme. Tosin vain ehkä nippa nappa 25% siitä minkä maksamme. EU:lle sen pohjattomaan säkkiin. Tässä voisi lainata ministeri Harakan lausumaa että ”Rahaa vain tulee tilille”. Mistä, sitä hän ei kertonut.
Mikään arvon vanhoista puolueista ei maininnut sanallakaan tyhjistä, katteettomista lupauksista, ehkä Orpo joitakin kertoja moitti muita siitä. Tosin lupasi itse ehkä enemmän.
Muutoin vaikutti että asia on sovittu nk. itse itsensä nimittämän viisikon kesken.

Vaalien tulos vaikutti siis jo ennakkoon selvältä. Se joka uskaltaa luvata eniten pärjää.

Kukapa haluaa valita päättäjäksi, että vihaankin tuota sanaa, (joudunkohan nyt käräjille ”vihapuheesta”?), siis haluaa valita päättäjäksi sen joka lupaa vain sitä mitä Winston Churchill aikanaan lupasi. Uskalsi luvata vaikka suuri osa parlamentaarikoista vastusti ja olisi valinnut antautumisen saksalaisille ilman oikeata taistelua.

Perussuomalaiset ja LiikeNyt varoittivat siitä että jatkuva lainanotto ei voi johtaa muuhun kuin katastrofiin. Että meidän on priorisoitava kohteita sillä perusteella että suomalainen, Suomessa asuva ihminen pärjää ja voi hyvin.

Vaalitulokseen vaikutti varmastikin myös se massiivinen, jokapäiväinen Perussuomalaisten mustamaalaaminen ja parjaaminen samanaikaisesti kun muita mielipiteitä ei juurikaan sallittu. Ne joko sensuroitiin pois mediasta tai ei julkaistu ollenkaan.

Perussuomalaiset tekivät luultavasti virheen kun ottivat bensan hinnan esimerkiksi verojen korotuksista. Se ajettiin median ja muiden puolueiden toimesta välittömästi hölmöilyksi sillä eihän aluevaltuustot päätä eikä niillä ole mitään tekemistä polttoaineverojen kanssa. Ja on liian monimutkaista selittää ja saada ihmiset ymmärtämään että antamalla äänensä puolueelle joka on aina ensimmäisenä korottamassa veroja, siis myös polttoaineveroja, niin tukee veronkorotuspolitiikkaa koska nämä puolueet saavat uskallusta uusiin veronkorotuksiin.

Se mitä puuttui oli jonkinlaiset konkreettiset esitykset siitä kuinka terveydenhoito saataisiin tehokkaammaksi, lue pääsy lääkäriin helpottuisi. Edes hahmotelmia ko. asiasta.

Toinen asia mikä varmasti oli huonosti hoidettu oli se että mm. nettisivuilla ja yhdistysten FaceBook sivuilla ei ollut mitään terveydenhoitoa käsittelevää.

Esim. Lahden Perussuomalaiset ry:n sivut ammottivat tyhjyyttään.

Kun ihmiset haluavat tietää puolueen toiminnasta ja varsinkin paikallistasolla, niin he yrittävät löytää sitä paikallisten yhdistysten sivuilta. Tämä on ainakin Lahdessa täysin unohdettu.
Kolmas asia on mielestäni se että puoluesihteerin mukana olo, ja varsinkin tapa olla mukana vaalikiertueella puoluejohtajan kanssa, oli aivan liian näkyvää.
Riikka Purra ei päässyt esille vaan oli ikään kuin yksi puhujista monien joukossa. Arto Luukkainen voisi aivan hyvin pyrkiä pysyttelemään taka-alalla.

Kun Halla-aho oli kiertueella hän oli se pääasia, ei puoluesihteeri. Hän oli se jonka kanssa ihmiset juttelivat vaikka puoluesihteeri kyllä oli mukana ja tuki Halla-ahoa.

Erilaisten nettikirjoitusten täytyy olla myös sanomaltaan selkeitä, ei mitään akateemisella sekoitettua jargonia. Jargonia josta ei lopultakaan ymmärretä yhtään mitään.

Yksi lisäsyy menestyksen puutteeseen saattoi olla myös, ainakin Lahdessa, hyvin vaisu näkyvyys paikallislehdissä. Eipä juuri näkynyt vaalimainoksia puoluetasolla eikä yksittäisten henkilöidenkään sen puoleen.

Ehdokkaan täytyy tulla ”tutuksi” ennen äänestyspäivää, ei vasta vaalikopissa. Ehdokkaan mielipiteiden täytyy tulla esille ennen vaaleja tavalla tai toisella.

Tulevaisuudessa, jos aiomme pysyä todellisena vaikuttajana, meillä tulee olla konkreettisia, hyvin perusteltuja ja ankkuroituja ehdotuksia toimista maan tilan ja talouden korjaamiseksi. Maahanmuutto, siis elintasopakolaiset, eivät kanna enää koska niihin on totuttu. Ne kuuluvat jo arkipäivään.

Olemmeko jääneet siihen ansaan että ”antaa mennä kun on alamäki”? Eikö ymmärretä ja sisäistetä sitä että menestys vaatii jatkuvaa työtä?