Tänään on ollut politiikan myrskypäivä. Pohdin lauantaina Jyväskylässä, että olemme kaikki tavalla tai toisella tekemässä poliittista historiaa ja tulemme muistamaan tuon päivän vielä pitkään. En olisi toivonut, että se täytyy muistaa näin vahvasti.

Puolueestamme irtosi melkoinen joukko kansanedustajia – siis sitä puolue-eliittiä, jota ei kuulemma ollut olemassa. Tuo joukko pyrkii nyt tekemään kaikkensa lisätäkseen sisäistä hajaannustamme. Media tukee tätä työtä auliisti ja kernaasti: epäyhtenäisenä ja hajonneena kansallisuusaate on huomattavasti vähemmän vaarallinen.

Irronnut joukko pyrkii nyt rakentamaan tarinan, jossa uudessa puolueessa ovat Soinin kannattajat, ja Perussuomalaisiin jäävät vain Halla-ahon kannattajat. Tätä tarinaa ei kannata uskoa, toistaa eikä vahvistaa.

Ryhmämme hajoamisessa ei ole kyse jaosta halla-aholaisiin tai soinilaisiin. Kyse on jaosta ihmisiin, jotka kunnioittavat demokraattisia päätöksiä sekä puoluetovereitaan ja ihmisiin, jotka eivät edellämainittuja kunnioita.

En paljastanut puheenjohtajakantaani enkä paljasta sitä nytkään. Minun lojaalisuuteni ei makaa Halla-ahossa, Terhossa eikä Nevanpäässä, joista olisin voinut tukea puheenjohtajana ketä hyvänsä. Lojaalisuuteni makaa aatteessa, uskossa demokratiaan ja jokaisessa jäsenessä. Kun näitä asioita vastaan nyt hyökätään, on ainakin ainakin minun tahtoni palvella tätä puoluetta vahvistunut entisestään.

Olen yhden kerran ollut johtamassa yhdistystä, joka hajosi kahtia – ja jonka sitten sain taas kasaan. Rohkenen siis antaa uudelle puoluejohdolle pienen neuvon:

On selvää, että varsinaiset loikkarikansanedustajat eivät voi koskaan enää palata. Heidän mukanaan lähtee kuitenkin joukko muitakin: hätäisiä jäseniä, työpaikkansa puolesta pelkääviä kansanedustajan avustajia ja loikanneiden kansanedustajien ystäviä.

Nämä ihmiset eivät tiedä, mitä he tekevät. Näitä ihmisiä ei kannata demonisoida.

Aika tulee osoittamaan, että elämä SKYP:n toisessa tulemisessa on lopulta tyhjää eikä tukijoita tai menestystä seuraa perässä. Siinä vaiheessa nämä ihmiset tulevat katumaan äkkipikaisuuttaan ja heillä pitää olla väylä tulla yksi kerrallaan takaisin kasvojaan menettämättä.

Uudelle SKYP:lle käy juuri samalla tavalla kuin edellisellekin.