Maakuntavaalit hiipivät ovelle. Vaalipäivä, tammikuun 28., suorastaan valahtaa syliin. Millä tavoin Perussuomalaisten tulisi käydä tähän ensi kertaa käytävään taisteluun? Tässäkin asiassa voiton avaimet ovat paikallistasolla, ja huomio pitääkin kiinnittää sinne.

Tulevien maakuntavaalien vaalipäivä on ollut tiedossa jo viime vuoden puolelta saakka, joten oletettavasti puoluetoimistolla on tehty jo hyvinkin paljon valmisteluja tulevaa koitosta silmällä pitäen. Ei-istuvana puoluesihteeriehdokkaana käynnissä olevien valmistelujen tilannetta ei voi tietää, eikä asialla kannata spekuloidakaan. Pitkällä olisi kuitenkin syytä olla, ja jossain vaiheessa salaisuuden verhoa voisi vähän raottaa organisaationkin suuntaan.

Vaalikampanjan toteutus sisältää luonnollisesti satapäin erilaisia asioita, joihin tulee kiinnittää huomiota. Tässä vaiheessa kriittisintä on kuitenkin käynnistää ehdokasasettelu. Tämä ei onnistu, jos muutamia askelmerkkejä ei ole ensin määritelty. Tässä muutamia keskeisiä.

Ohjelmatyö

Koska puoluetoiminnassa on kyse politiikan teosta, tarvitaan vaaliohjelma. Ohjelma on äänestäjille annettava lupaus siitä, minkä suuntaista politiikkaa listan ehdokkaat tulevat ajamaan. Koska Perussuomalaiset karsastavat puoluekuria, ohjelman merkitys on erityisen tärkeä.

Puolueemme yksityiskohtaiset ja konkreettiset vaaliohjelmat ovat saaneet aiheesta kiitosta, ja ne ovat erottuneet edukseen vanhojen puolueiden ympäripyöreiden “kaikkea kaikille ja hyvä fiilis”-ohjelmien joukossa. Tämä on ollut vahvuutemme.

Kokemukset kuntavaaleista ovat kuitenkin osoittaneet, että koko valtakuntaa koskevan ohjelman ei kannata olla hirvittävän paksu. Jokainen kunta on kovasti erilainen, eivätkä maakunnat tee tässä asiassa poikkeusta. Onkin järkevää toteuttaa puolueen suunnalta ohjaava, raamit antava ohjelma – jota kunkin maakunnan itse valmistelemat ohjelmat sitten täydentävät.

Jos marssijärjestys on ehdottamani, on puoluetason ohjelman laatimisella todellinen kiire. Ketjussa toimiessa edellinen taho varastaa aina aikaa seuraavalta, ja vetkuttelemalla oman ohjelmansa kanssa puolue syö piireiltä tärkeää aikaa, jota nämä tarvitsevat omien ohjelmiensa valmisteluun ja hyväksymiseen.

Koska ehdokkailta kuitenkin odotetaan vaaliohjelman noudattamista, on varsin kohtuutonta kerätä ehdokkaita suurissa määrin ennen kuin nämä edes tietävät, mihin ovat sitoutumassa.

Ehdokasasettelu ja ehdokkaiden tukeminen

Tulevien maakuntavaalien osalta meidän on syytä myöntää rehdisti, että ehdokkuus tässä vaalissa ei ole erityisen houkutteleva. Maakuntavaltuustojen toimikausi on lyhyt ja päättyy jo seuraavien kuntavaalien jälkeen. Kaiken lisäksi kausi alkaakin suhteellisen pitkän ajan kuluttua vaalien jälkeen: tämänhetkisten suunnitelmien mukaan vasta 1.1.2019 – siis melkein vuosi varsinaisen vaalin jälkeen.

Jos lyhyt kausi ei latista riittävästi, vaaleissa on muutakin ikävää: maakuntavaalit yhdistävät eduskunta- ja kuntavaalien huonoja puolia: eduskuntavaaleista on kopioitu laaja vaalipiiri, kuntavaaleista taas kevyet luottamusmiespalkkiot. Kansanedustajan työn veroista porkkanaa ei ole tarjolla, mutta kampanjointia on edessä aivan yhtä paljon.

Ei kaikki kuitenkaan täysin surkeaa ole: paikka ensimmäisessä vaaleilla valitussa maakuntavaltuustossa on yhteiskunnallisesti äärimmäisen merkittävä, sillä laatuaan ensimmäinen toimielin määrää toiminnan tahdin kenties vuosikymmeniksi eteenpäin. Tehtävät ovat tärkeitä, hyvin tärkeitä.

On kuitenkin järkevää varautua siihen, että listojen täyttäminen motivoituneilla ja taitavilla ehdokkailla tulee olemaan haastavaa. Tämän haasteen edessä puolueen on syytä tulla ehdokkaita vastaan.

Talven kylminä ja pimeinä kampanjointikuukausina puolueen ehdokkaat tulevat polttamaan tynnyreittäin polttoainetta pelkästään vaalipiiriään kiertäessä. Ehdokkuus vaalissa ei saa olla kohtuuton taloudellinen rasite, ja puolueen täytyykin varautua tukemaan piirejä lisärahoituksella, joka on korvamerkitty matkakorvausten maksamista varten.

Olen aina karsastanut suomalaisen vaalijärjestelmän rakennetta, jossa kampanjoinnin kulut on pitkälti osoitettu ehdokkaan itsensä maksettavaksi, mutta toisaalta politiikan tuomat tulot ohjautuvat puolueelle. Suurimman hinnan maksavat ne ehdokkaat, jotka eivät tule valituksi – ja juuri nämä ehdokkaat ovat puolueelle kaikkein arvokkaimpia.

Edetään vaalissa sitten millä hyvänsä marssijärjestyksellä, piirit tarvitsevat tiedot askelmerkeistä mahdollisimman nopeasti. Tahtoa ja halua puolueen väestä kyllä löytyy. Tarvitaan vain kartta, jolla lähteä kohti määränpäätä.