Kotiuduin kriisinhallintatehtävistä Afganistanista keväällä 2020. Tuon erittäin mielenkiintoisen ja antoisan työkomennuksen aikana sain kokemusta, jota ei muualta saa sekä ystäviä, jotka kulkevat läpi lopun elämän. Sitä en vieläkään tiedä, annoinko panosta paremman vai huonomman Afganistanin puolesta, mutta ainakin olin parhaani mukaan kunniaksi Suomen ulkopolitiikalle.

Kun ulkoministeriö alkoi puuhata evakuointi-operaatiota Kabuliin, haksahdin monen muun perussuomalaisen kanssa lankaan: suomalaisia on maailmalla pulassa, suomalaiset tulee pelastaa. Tämä on kunniakasta, hienoa ja oikein.

Mutta oliko siellä suomalaisia pulassa?

Perussuomalaisen tulisi oppia se, että jos muissa puolueissa puuhataan mitä tahansa, mikä meidän mielestämme kuulostaa jollakin tavalla oikealta, hommassa on koira haudattuna.

Varsin nopeasti aloin epäillä, että Suomen tiedustelu ei ole voinut nukkua niin pahasti, että lähetystön työntekijät ja muut suomalaiset olisivat jääneet maahan housut kintussa. Koin tuntevani jossakin määrin tapaa, jolla temppuja tuolla tehdään, ja tällainen nukahtaminen tuntui kovasti epäuskottavalta.

Puhuttiin myös paikallistyöntekijöiden evakuoinnista. 

Tässäkin suhteessa olin myötämielinen. Jos Suomen joskus jostain maailmalta joitakin ulkomaalaisia tulee Suomeen lennättää, he ovat ne ihmiset, jotka ovat lyöneet omalla elämällään vetoa auttamalla suomalaista työpanoksella, tiedustelutiedolla, tai resursseillaan.

Toki he ovat tuon riskin palveluihinsa hinnoitelleet, mutta se on toinen kysymys. Hintansa sillä auttamisella on ollut silloinkin, kun Taleban ei vielä maata hallinnut. Business is business.

Ulkoministeriö puhui kuitenkin jopa sadasta evakuoitavasta. Määrä ei tuntunut millään tavoin korreloivan sen operaation kanssa, jossa itse työskentelin.

Afgaaneja sieltä ollaan tuomassa

Ja näinhän siinä sitten kävikin. Lopulta Haaviston evakuointi-operaatiossa maahan tuotiin 330 ihmistä. Suomen kansalaisuuden saaneita, pysyvän oleskeluluvan saaneita, heidän perheenjäseniään.

Arvatenkin ne meidän työntekijämme, tiedustelulähteemme ja muut auttajamme jäivät maahan. Ei heillä ollut keinoja hakeutua Kabulin lentokentälle apua huutamaan.

Liekö jo tapettu kaikki.

Suomi lähetti sotilasjoukon maailmalle evakuoimaan afgaaneja, jotka ovat saaneet turvapaikan Suomesta, ja sen jälkeen lähteneet lomailemaan siihen samaan maahan, josta ovat alun alkaen lähteneet pakoon.

Suomalaiselle sotilaalle operaatio oli irvokas näytös, jossa useampi erikoisjääkäri joutui todella koettelemaan sotilasvalansa rajoja.

Tälläkin pilvellä on kuitenkin hopeareunuksensa. Toivon, että tämä häpeällinen seikkailu nostaa laajempaan ymmärrykseen sen, missä mittakaavassa turvapaikan saaneet todellisuudessa kotimaissaan lomailevat.

Jos ei muuta, sen tulee muistuttaa meitä perussuomalaisia siitä, että jos joku muu näyttää tekevän jotain isänmaallista, meitä viilataan aina linssiin.