Hyvinvointi on aiheuttanut sen että valtamedialla on länsimaissa varaa kahteen moraaliin. Yhtä käytetään suosikeista, toista inhokeista kirjoitettaessa.

Esimerkki tältä päivältä. IS kauhistelee sosiaalisen median toimintaa tapauksessa Navalnyi: Navalnyin tukijoiden sensuuri kiihtyy Venäjällä – Telegram, YouTube ja Google Docs taipuivat yksi toisensa jälkeen.

Ingressissä kerrotaan että em. media-alustat taipuivat Venäjän viranomaisten vaatimuksiin.

Sen sijaan IS eikä muukaan media tunnu kauhistelevan sitä kun Facebook ja Twitter toimivat ilman että niitä tarvitsee edes painostaa, kunhan kohde on valtamedialle mieluisa.

Muistatteko kuinka Facebook, Twitter ja media rinta rinnan salasivat Hunter Bidenin kannettavasta löytyneet tiedot ja leimasivat ne Venäjän disinformaatioksi. Kuinka suurempi uutinen oli Rudy Giulianin valuva hiusväri kuin se että entisen varapresidentin ja silloisen presidenttiehdokkaan poika on nisti, saanut miljoonia Venäjältä, Kiinasta, Ukrainasta, ja että tietokoneelta löytyneet sähköpostit osoittivat Joe Bidenin olleen osa korruptiota.

Muistatteko että olisitte nähneet IS:ssä, joka nyt kauhistelee Navalnyin tukijoiden sensurointia Facebookisssa, olisi noin viisi päivää sitten kauhistellut samaisen Facebookin toimintaa Bideniä kritisoivan laulun kohdalla?

Googlasin laulun tekijän nimellä ja IS:llä, mutta en löytänyt artikkelia jossa IS olisi tuominnut Facebookin toiminnan. 

Sen sijaan silloin tällöin valtamediamme on jopa riemuinnut jos joku heille epämiellyttävä henkilö, tai kiusallinen asia on saannut kiellon jollekin alustalle tai sensuroitu siellä.

Suuri osa toimittajakuntaamme on syntynyt väärään aikaan ja väärään maahan. He olisivat olleet oivallisia totalitaarisen järjestelmän hiljaisia tukijoita ja myötäjuoksijoita. Puhtaita, aatteellisia ja uskollisia Pravdan toimittajia. Tai Völkischer Beobachterin.

Ja vielä:

IL on viimein herännyt. Joe Biden unohtelee asioita. Suomen nopein uutismedia on viimein tuulennopeasti hävinnyt jälleen minulle. Tällä kertaa yli puoli vuotta. Bidenin unohteluista olisi voinut kirjoittaa kampanjan aikana ja valinnan jälkeen monta kertaa.

Kaveri joka ei muista puolustusministerinsä nimeä ja kutsuu tätä ”kenraaliksi”, sotkee henkilöitä, sekoilee puheissaan, ”faktoissaan” ja niin edelleen. Takinkäännötkin ovat jääneet uutisoimatta. Uutisesta päätellen IL on sentään ymmärtänyt Joen yskän. Mutta mitä näistä kertomaan. Joe Bidenin kohdalla media käyttää sitä toista moraalia. Jos käsite moraalista ei aukea voi aloittaa kirjoituksen lukemisen uudelleen alusta. Tällä kertaa mieluiten ajatuksella. Sieltä se selviää.

Muistatteko tapauksen 183? Tässä linkki jossa näette kyseisen herran. Tarkennukseksi: hän on kuvassa vasemmalla. Kuvassa oikealla, luonnollisesti, on monikulttuurisuutta ihannoiva kokoomuslainen.

Tapaus 184.