Yle uutisoi tänään puutteista rahanpesun torjunnassa, mutta minä olen nopeampi. Minä kerron tarinan siitä tässä ja nyt.

Kaikki alkoi muutama viikko sitten kun kävin nostamassa rahaa S-pankista. Ostin moottoripyörän ja komean pelin ostinkin, Suzuki Imazuma GSX 1200 vuosimallia 1999.

Ei, ei minuun iskenyt ikäkriisi, ei en kuvitellut että ajelisin sillä letti liehuen kypärän alta, iloisesti hymyillen hyttysiä hampaanvälit täynnä. Korpesi vain pyörää toisena ostelleen kauppatavat. Tein myyjälle ostotarjouksen myyjän helpotukseksi ja minulla oli pyörä omistuksessa viisi päivää, perjantaista tiistaihin. Silloin pyörän osti minulta toinen miekkonen joka ei siistin pyörän kunnosta valitellut, ei tinkinyt kauppahinnasta joka oli pienempi kuin millä edellinen omistaja oli pyörää kolme vuotta aiemmin huollattanut.

Kun kauppa-akti oli jälleen tapahtunut oli aika palauttaa rahat tilille. Rahaa nostaessa riitti tositteeksi ajokortti, joten oletin sen riittävän panoonkin. Nyt talletettava summakin olisi sentilleen sama kuin aiemmin nostettaessa.

Pankkineiti (kutsun häntä tässä vakiintuneen tavan mukaan pankkineidiksi vaikka hänen siviilisäätynsä saattaa olla joku muu, sukupuolesta puhumattakaan, näin nykyaikoina kun sitä ei tiedä USA:ssa enää korkeimpaan oikeuteen nimitetty nais, ei ku naistuomarioletettu) kyseli mistä rahat. Kerroin tapahtuneista kauppa-akteista. Seuraava kysymys koski onko minulla mukanani kyseisen ajoneuvon luovutustodistusta. Eipä ollut.

Pankkineiti kysyi olisiko mukana mahdollisesti kaupasta käytyä viestittelyä. Kyllä vain sanoin ja näytin kännykän tekstiviesteistä asiasta käydyn keskustelun.

Neiti vilkaisi viestejä ja kysyi onko viestittelyä josta selviäisi kamppeen hinta. Kaivoin sen esiin.

Nyt mentiin jo lujaa vauhtia panoaktin loppua kohti. Kohta olisi moottoripyörärahat sukkana tilillä eikä sukan varressa. Seuraava kysymys kuului oliko minulla S-pankin varmennetta. Sellaista minulla ei ollut. Siinä vaiheessa pankkineiti totesi että se ei nyt sitten onnistu.

Hyvä on. Kysyin paljonko tästä tulee korkotappiota jos vien rahat kotiin. Ei tule kun korko on nollassa. Toisin sanoen sukan varsi on parempi paikka kuin pankki, nehän lämmittävät siellä ainakin talviaikaan näinä kalliin energian aikoina.

En niitä kuitenkaan sinne aikonut työntää vaan sanoin että lähdenpä testaamaan tuohon terassille jos vaikka siellä kelpaisivat. Siinä vaiheessa pankkineiti teki minulle uuden tarjouksen: kiinnostaisiko minua sijoittaa rahani osakkeisiin. Siis ne rahat jotka eivät kelvanneet tilille kelpaisivat nyt pankin kautta sijoitettavaksi. Kylläpä rahanpesu oli jälleen päättäväisesti estetty. En kuitenkaan korkeamoraalisena ihmisenä tarttunut tarjoukseen.

Olisi minulla ollut muitakin mahdollisuuksia asian kanssa. Käteinen kelpaa edelleen, terassilla ja muualla, maksan maksuni niillä ja sen jälkeen suoritan tilisiirron käyttötilin säästyneistä rahoista. Jälleen sujahtaa S-pankin epäilemä rahanpesuraha tilille.

Tai nopein vaihtoehto: talletusautomaatti. Talletusautomaatteja löytyy useista paikoista. Sinne voi jättää aina viiteen tuhanteen euroon asti käteistä ja ne siirtyvät halutulle tilille eikä kukaan kysele mistä ne ovat tulleet.

Kyllä rahanpesu on nyt tehokkaasti tukittu vai mitä. Vai oliko näillä toimilla tarkoitus ärsyttää tavallista kansalaista joka ymmärtää että eihän tässä ole taaskaan mitään järkeä. Yhtä paska laki kuin paskalaki.