Kun syysvuodenajastakin on jo yli puolet taputeltu ja siirrytty kesäajasta normaaliaikaan on aika muistella kesäisiä päiviä ja kohtaamisia turuilla ja toreilla. Kesällä kaikki muuttuu, vaatteet vaihtuvat ja niin näyttävät myös aatteet. Siksipä vihreät saavat ensimmäisen vuoron muisteluissani.

Niin se on vihreillä takki kääntynyt ydinvoiman suhteen. Aiempia ydinvoimaa vastustavia kantoja ei haluta muistaa tai myöntää että sellaista politiikkaa on tullut harjoitettua. Tämä tuli todettua SuomiAreenalla Porissa. Tuli myös todettua että vihreillä on vankat mielipiteet asiasta kuin asiasta vaikka tietoa ei olisikaan. Tässähän ei ole mitään uutta. Kysyin puolueteltalla olevalta vihreältä, näytti naiselta, mutta ei näin nykyaikana voi olla varma mitä sukupuolta kyseinen vihreä tunnustaa, onko ratikka ekologinen vaihtoehto. On, tärähti välitön vastaus.

Kun on mielipide olisi kiva jos kantansa osaisi perustella. Siksipä kysyin tietääkö kyseinen yksilö montako kilowattia ratikka kuluttaa sadalla kilometrillä matkustajaa kohden. Eipä tiennyt, mutta siitä huolimatta, ilman tietopohjaa, hänellä oli vankka mielipide asiasta. Eiköhän tämä kiteytä ytimekkäästi termin mielikuvapolitiikka. Tyypillinen kulutus sähköautoilla on noin 15-25kWh / 100km ja keskimääräinen matkustajamäärä on 1,5 henkilöä. Laskukykyinen vihreä osaa, vaan ei halua laskea, että matkustajaa kohden kulutus on 10-17 kWh/100km/pää. Ratikalla sama luku on yli 20 kWh/100km/pää. Se siitä ekologisuudesta. Kun kerroin tämän kyseiselle henkilölle, nyt ongelma olikin se että sähköauto on auto kuitenkin. Tuli kiire maalitolppia siirtämään.

Toisen kerran tapasin vihreitä Mikkelissä elokuussa. Vihreitten ministeriryhmä oli saapunut Etelä-Savon maakunnan pääkaupunkiin. Paikalla olivat Krista Mikkonen, Maria Ohisalo ja Pekka Haavisto. Mikkonen kertoi hankkineensa kaasuauton ja odottavansa kaasuaseman avaamista Joensuuhun. Tilaisuuden jälkeen kerroin Mikkoselle että ei tarvitsisi odotella aseman avaamista jos Suomessa hyväksyttäisiin jälleen nestekaasun käyttö liikenteessä. Kaasupulloteline ja kaasupullo takapaksiin kuten eräs tulipunainen naapurimme oli laitellut Ladaansa. Mikkonen lupasi tutkia asiaa. Mikkonen painotti että haluaa ajaa biokaasulla maakaasun sijaan. Kerronpa tässä salaisuuden: mittarista voi valita kummasta haluaa maksaa, biokaasusta tai maakaasusta, muuten se on yhtä ja samaa tavaraa mitä sieltä tulee.

Haavistolta kysyin miksi al-Holin lasten etunimiä ei voi kertoa julkisuuteen. Eihän Pekka, Sanna, Krista tai Maria millään tavalla yksilöi ketään. Haavisto oli asiasta eri mieltä. Veikkaanpa että ei tuollekaan mitään järkeviä perusteluita saa. Tilaisuuden jälkeen Pekka kertoi että Erdogan oli hyväksynyt lasten haun, joten sillä perusteella Suomea ei päästä terrorismin tukemisesta syyttämään.

Seuraavaksi pääministeripuolueen kohtaamisiin. Presidentti Tarja Halonen käväisi SuomiAreenalla puolueiden teltalla. Kiinnitin huomiota kahteen asiaan: vaivalloinen ahtisaarelainen käynti näyttää olevan sossujen tavaramerkki. Halosen lisäksi Antti Rinne liikkui aiemmin samalla tavalla. Halosen käynti on varmasti parantunut kun nivelet on sittemmin vaihdettu. Vielä on tekemistä intersektionaalisuuden omaksumisessa vanhojen sossujen kohdalla. Perusäijen ollessa telttavuorossa Tarja totesi että elämä miesten kanssa on kovaa, mutta ilman heitä ei ole elämää. Siinä kohtaa jouduin huomauttamaan presidentille että eikö presidentti tiedä että nykyään uroskin voi tulla tiineeksi.

Antti Rinteen näin Vihdin wuosisatamarkkinoilla. Kysäisin onko Antti edelleen tyytyväinen Urpilaisen takuutusten tuottoihin. Ei ollut. Siinä toinen takinkääntäjä. Pari vuotta aiemmin kun asiaa SuomiAreenalla kysyin, ilmoitti vielä olleensa tyytyväinen. Siinä olisi medialle taas skuuppi: suomalaisten veroeurot tukipaketissa harakoille.

Sossuilla oli teltta Kirkkonummi-päivillä. Kävin kysymässä missä on parhaat bileet. Tietoa teltalta löytyi ja napakka vastaus kuului Kesärannassa.

Teltalla puhui myös liikenneministeri Timo Harakka. Kysäisin häneltä miksi polttoaineveron alennus toimii muissa maissa, mm. Saksassa, mutta ei Suomessa. Harakalla oli vastauksessa heti puurot ja vellit sekaisin. –He ovat päättäneet käyttää verovarojaan siihen. Siis jos jotain asiaa verotetaan vähemmän tai lasketaan verotusta, siihen käytetään verovaroja. Tämä selvä.

Tilaisuuden jälkeen kysyin Harakalta onko hän koskaan kuullut hintajoustosta. –Haluat siis lisätä päästöjä, tokaisi Timo ja pakeni paikalta. Olisin halunnut vaihtaa hänen kanssaan muutaman sanan harjoitetusta ilmastopolitiikasta ja kuinka pottoaineveron lasku vaikuttaa maailman kokonaispäästöihin kun otetaan huomioon että Kiinassa on rakenteilla pitkälti toistasataa hiilivoimalaitosta.

Katsotaanpa mitä hallitus on viime aikoina tehnyt. Eihän toki polttoaineveroa ole laskettu, sen sijaan hallitus teki päätöksen sähkön alv:n laskusta muutama päivä kohtaamisen jälkeen. Miten on Timo, miksi hallitus nyt haluaa käyttää verovaroja asiaan, haluaako hallitus lisätä päästöjä?

Hallitus ei vain päättänyt laskea sähkön verotusta, vaan oli valmis käyttämään verovaroja kompensoidakseen suuria sähkölaskuja. Miten on Timo, miksi hallitus nyt haluaa käyttää verovaroja asiaan, haluaako hallitus lisätä päästöjä?

Harakan vastaukset antavat toivoa kaikille keskimääräistä kehnommille kuntapolitiikoille. Ei tarvita hääppöisiä taitoja päästäkseen ministeriksi kun vain valitsee puolueen oikein. Jos tuolla taidolla pääsee ministeriksi, minne mahtaa päästä SU:hun blogeja kirjoitteleva?

Samoilla markkinoilla kuin Rinne patsasteli myös puolustusministeri Kaikkonen. Hänelle minulla ei ollut asiaa. Saarikolle sen sijaan olisi. Taannoin Saarikko väitti eduskunnassa Saksan polttoaineveron laskun nostaneen polttoaineen hintoja. Hei Anneli, eikö tuossa tapauksessa olisi kannattanut jättää Suomessa sähkön alvi rauhaan, ja sähkölaskuja ei missään nimessä kannata kompensoida?

Nyt sitten viimeiseksi Liike Nyt. SuomiAreenalla puolueiden teltalla Liike Nytin paikka vaikutti useammin miehittämättömältä kuin miehitetyltä. Tapasin Mikael Jungnerin toisessa tilaisuudessa ja kysyin miksi paikka tyhjä. Ei kuulunut Mikaelille kyseinen asia. Kun saavuin uudemman kerran Porin torille oli paikalle ilmestynyt puoluesihteeri Juha Klemetti. Kysäisin soittiko Mikael. Ei kuulemma ollut. Auttelin Juhaa, ja lupasi palkkaavansa minut ensi kesänä. Ilmoitin että kuulun poppooseen joka istuu ko. teltassa vassarien jälkeen vasemmalla. Myös tarjoomuksia puuttui, ja Klemetti sanoi hakeneensa läheisestä karkkivaunusta laatikoita, mutta ei voinut kun satoi. Totesin että noin tärkeään asiaan voisin omaa sateenvarjoani lainata. Näin saatiin Liike Nytin tarjoomukset järjestykseen.

Lyhyen keskustelun jälkeen Klemetti kysyin lähtisinkö liikkeen kansanedustajaehdokkaaksi. Toistin puoluekantani, eli että enpä lähde. Kyselin paljonko liikkeellä on jäseniä. Klemetti ilmoitti niitä olevan noin 1100, mutta johtuvan siitä että he tarkkaan katsovat keitä ottavat jäseniksi. Ehkä jäseneksi pääsemisessä on tarkempi seula kuin kansanedustajaehdokkaaksi.

Toisen kerran näin nyttiläisiä Kirkkonummi-päivillä. Hjallis oli paikalla ja lähettelin terveisiä sukulaiselle, samalla kun kyselin montako edustajapaikkaan on tavoitteena tulevissa vaaleissa. 5-10 oli vastaus, mutta sen jälkeen Hjalliksen puheiden mukaan tavoitteen maksimi on kaksinkertaistunut.

Perussuomalaisia tuli tavattua enemmän ja vähemmän, siellä täällä pitkin kesää, mutta eipä niistä sen suurempaa, joten siirrytään SuomiAreenan järjestöteltoille. Satasoten teltalla oli arpajaiset joihin saattoi jättää kysymyksen ja oman puhelinnumeron. En mitään keksinyt joten jätin vain numeroni. Kahden askelen jälkeen aivoni alkoivat toimia, ja palasin. Sain jättää kysymyksen, mutta en enää numeroa. Kysymykseni kuului: Paljonko teiltä puuttuu rahaa. Ilahdutti paikalla olevia.

Kuurojen liitto oli mukana SuomiAreenassa, ja pikku tehtävästä oli palkintona frisbee. Suoritin tehtävän, sain frisbeen ja palasin myöhemmin kojulle jolloin he olivat pakkaamassa kamojaan. Paikalla oli myös henkilö jonka kanssa olin jutellut aiemmin viittomakielen tulkin kanssa. Nyt hän uteli mm. harrastuksistani jolloin kerroin että olen kääntänyt huomattavan määrän lauluja suomeksi. Hän kysyi voisinko estittää jonkun. Suostuin ja lausuin runon. Kehuivat kauniiksi ja seuraavaksi tuli pyyntö voisinko laulaa. Suostuin siihenkin, koska minua kiinnosti miten laulaminen viitotaan. Siinä sen kuulitte, olen laulanut kuurolle Porin torilla.