Nyt on tosi kysymyksessä. Noin 70 prosenttia Suomen energiasta on tuontienergiaa ja tästä melkein kaksi kolmasosaa tuodaan Venäjältä. Venäjältä tuodaan muun muassa öljyä ja puuhaketta. Olkiluoto kolmonen tuo vihdoinkin tarvittavaa kotimaista lohtua. Tuuli- ja aurinkoenergia eivät tällä hetkellä ole ratkaisuja energiapulaan. Puhumattakaan pienoisydinvoimaloista tai vetyteknologiasta, jotka ovat vasta lapsenkengissä.

Nyt pitää turvautua niihin resursseihin, joita käytettävissä on. Meillä ei ole öljyä tai kivihiiltä. Sen sijaan kolmasosa maapinta-alastamme on turvepohjaista. Näistä alueista on mahdollista ottaa välittömästi käyttöön 30000 hehtaaria. Näillä on jo luvat kunnossa ja tarvitsee vain luoda yrittäjille riittävät toimintaedellytykset ja tulevaisuuden näkymät, jotta työhön kannattaa ryhtyä.

Turvetuotantokoneet pitää ottaa käyttöön sen sijaan, että niitä romutetaan. Romuttaminen on alkanut todella aktiivisesti ja määrätty 30 miljoonaa alkaa olemaan kohta käytetty. Romutustukea haettaessa kannattaakin varmistaa, onko tukea edes saatavilla. On kestämätöntä, että rahan saa vasta, kun kone on jo romutettu.

Turvetuotannon kannattavuuteen vaikuttaa tietysti myös polttoaineiden hinta, joka hipoi ennätyslukuja jo ennen Ukrainan sodan syttymistä. Ruotsissa on jo laajasta noin 1,3 miljardin euron energiatukipaketista. Tähän pitää olla valmiuksia Suomessakin.

Turveyrityksille pitää taata riittävä työvoima. Monelle nuorelle turvepellolla työskentely olisi hyvä kesätyö ja paikka aloittaa työura. Työ parantaa myös sosiaalista hyvinvointia, mikä on tärkeää näinä aikoina, kun syrjäytymisestä on tullut äärimmäisen vakava ongelma.

Turpeen huoltovarmuusvarastojen kokoa on kasvatettava. Tällä hetkellä varastossa on 0,7 terawattituntia, kun aikaisemmalla kaudella määrä oli 3,3. Enempäänkin olisi tarvetta. Neova on onneksi nyt pyörtämässä päätöstään lopettaa turvetuotanto ja Itä-Suomessa ollaan palaamassa turvepelloille.

Turpeen lisäksi huomio pitää kiinnittää puupolttoaineisiin, jotka kattavat 28 % kokonaisenergiankulutuksestamme. Venäläisen hakkeen osuus on ollut kasvussa niin havupuu- kuin lehtipuuhakkeenkin kohdalla. Kun Suomessa on omaa energiatuotantoa kuritettu ilmastotoimilla, olemme samalla tulleet erittäin riippuvaiseksi Venäjästä. Nyt tämä riippuvuussuhde olisi syytä katkaista. Mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Meillä on mahdollisuus paljon nykyistä laajempaan energiaomavaraisuuteen, mutta se vaatii hallitukselta rohkeutta sekä tinkimistä ylimitoitetusta ilmastopolitiikasta. Hallituksen uudella pölyttäjästrategialla on oma paikkansa, mutta se ei ole tässä tilanteessa keskiössä.