Jokainen 18 vuotta täyttänyt Suomen kansalainen voi äänestää. Mutta voiko pienituloinen olla ehdolla ja mennä läpi? Puolueilla on erisuuruisia ehdokasmaksuja, joihin sisältyy mainosta ja vaalikuvaa. Ehdokasmaksun suuruus vaihtelee ilmeisesti 50–350 euron välillä. Onko 350 euron maksu jo kohtuuton? Miten opiskelijat ja pienituloiset? Löytyykö heiltä ylimääräistä rahaa vaalialoitukseen 350 tai 200 euroa, ja vain siihen, että tarkastetaan paperit, että kelpaatko ehdokkaaksi?
Mistä sitten rahat itsensä markkinointiin? Facebook on ilmainen mainospaikka, mutta tavoittaako se lähistön äänestäjät, se kun levittäytyy ympäri maailmaa. Ja on toki paikalliset puskaradiot, mutta saako niissä ääntä kuuluviin riittävästi? Ja jos ei puolue miellytä, niin sinut vaiennetaan varmasti keskusteluryhmissä. Täytyy siis olla pitkän linjan suunnitelmat kampanjaan jo vuosien ajalta, jotta saa parhaan hyödyn. Paikallislehtien sivuille mielipiteitä voi toki kirjoittaa mutta miten kauan julkaisevat juttuja? Lehtimainos taas on kallista ja siihen ei ole pienituloisella varaa saatikka tv-mainokseen. Oman mainoksen teko netissä on kohtuu halpaa, mutta painattaminen ja jakelufirman kautta jakelu tuo hintaa mainoksille.
Itse jakamalla mainoksiaan ja olemalla oikein tunnettu pienessä kylässä on helppo päästä läpi mutta isoissa kaupungeissa ei onnistu niin vaan. Ollaanko Suomessa menossa suuntaan, jossa vain hyvä- ja keskituloiset voivat kilpailla valtuustopaikoista koska heillä on varaa sijoittaa itsensä mainostamiseen ja näin mennä läpi. Aiheuttaako tämä ilmiön, jolloin ei kuulu pienituloisen ääni valtuustoissa ja unohtuuko heikompi osaisten asema päätöksen teossa? Järjestöt ja yritykset toki jakavat vaalitukea ehdokkaille, mutta tuskin vähävarainen tai työtön ehdokas on heille kovinkaan tärkeä ja bisneksiä hyödyttävä. Käykö leikkuri aina pienituloisen kukkarolla vain siksi, koska ei ole varaa markkinoida itseään valtuustoon tai lautakuntiin, jotka näistä asioista päättävät, eikä niihin pääse kuin osallistumalla vaaleihin.