Onnea ja menestystä Mirja Vehkaperälle aloittaessaan uudessa pestissä, jossa hän ainakin lehtitietojen perusteella haluaa palauttaa hyväntekemisen hengen. Siinä on nimittäin tekemistä, sillä Ouluun on syntynyt vuosien saatossa päätöksenteon vaikeus. Se johtuu valtuuston jakaantuneisuudesta ja suoranaisesta pelin politiikasta. Leirissä on suurten puolueiden edustajat hyvin edustettuna ja täydennettynä pienten puolueiden edustajilla. Kahtiajako on päivän selvä. Ensin on kaupungin keskustan etuja ajavien politikkojen leiri ja toinen leiri ajaa laitakaupungin asiaa. Valtuuston edustajan asuinpaikallakin on merkitys poliittisessa leirijaossa, miten lie kaverisuhteita? Tai verkostoiksihan niitä nykyään kutsutaan.

Päätelmään Oulun omasta leiripolitiikasta olen tullut seuratessani aktiivisesti kaupungin päätöksentekoa. Esimerkiksi tieosuuskunnattomien teiden aurauksien lopettaminen ja samalla avustusten hakuvaikeus oli selkeästi molempien leirien tekele. Kalliit citypyörät ja päätös hakea kulttuuripääkaupungiksi menee kirkkaasti keskikaupungin puolelle, mukaan lukien pyöräilybaanat. Uuden Oulun strategian mukaista tämä haja-alueiden näivettäminen ei ole, mutta tuskin kukaan enää muistaa kuntaliitosta ohjannutta strategia-asiakirjaa. Vai oliko se niin heppoinen asiakirja, että sillä ei mitään ohjausvaikutusta olekaan?

Miten päädyttiin rakentamaan uusi koulu Salopäähän? Salonpään tapauksessa oli suurten puolueiden lopparit asialla koska heillä on siteitä Salonpäähän. Olihan siellä myös pienpuolueen edustusta, mutta tiukalle se meni, äänestyksessä koulu siis tuli Salonpäähän. Koulut ovat edelleen lakkauttamisuhan alla, kuten olemme lukeneet Perlaconin raportista.

Käytän tässä esimerkkinä Pikkaralan koulua, koska tiedän ja tunnen sen taustat. Koulun lakkautus ei tuo säästöjä Oulun kaupungille, vaikka Perlaconin esitys niin väittää. Säästöt hupenevat koulukuljetuksiin. Pikkaralalla on aktiivisista vapaaehtoisista koostuva ryhmä, joka kiertää eri puolueitten valtuustoryhmissä kertomassa Perlaconin epäkohdista. Pikkaralasta ei omaa valtuutettua ole tällä kaudella. Toki toivon, ettei poliittinen peli vaikuta tulevaisuuteen, jotta Pikkaralan kyläkoulu palvelee koululaisia ja kyläläisiä jatkossakin niin kuin se on jo palvellut yli 100 vuotta.

Todennäköisesti nähdään vastakkainasettelu Pikkarala – jokin toinen säästökohde, niitähän Perlaconin esityksestä löytyy. Esimerkkinä vaikkapa yksityisteiden avustukset, esityksen mukaan niistä höylättäisiin vielä 10 prosenttia pois. Kulttuurikaupungin höyläkulttuuri ei hyvää tee maaseudulle. Uutisista tiedetään, kuinka hyvä pöhinä on Oulusta irronneella Jakkukylällä. Nyt joku Perlacon miettimään, miten kuntaliitosten haittoja häivytetään!

PS. Jos nuotiolla puhaltaa samaan hiileen, mutta nuotion vastakkaisilta puolilta, pölähtää savut kaikkien silmille!