Venäjän käynnistämä hyökkäyssota Ukrainassa on tehnyt kaikille selväksi, että länsimaiden Suomi mukaan luettuna, on mahdollisimman pian pyrittävä katkaisemaan riippuvuus Venäjän energiasta. Tämä ei ole helppoa eikä halpaa, mutta täysin välttämätöntä turvallisuutemme ja itsemääräämisoikeutemme kannalta.

Riittävien energianlähteiden löytämiseksi tulee käyttää kaikki kotimaiset keinot. Bioenergia, puun polttaminen ja turpeen uudelleen käyttöön ottaminen ovat hyvä alku. Vesi-, tuuli- sekä aurinkovoimalla voidaan tuottaa osa energiasta. Biopolttoaine ei riitä tai sovellu kaikkeen. Aina ei tuule eikä aurinko paista. Vesivoiman kapasiteetti maassamme on jo pitkälti valjastettu.

Tarvitaan olosuhteista riippumatonta saasteetonta perusvoimaa. Sellaisen tuottamiseen ainoa uskottava vaihtoehto on riskeistään huolimatta ydinvoima. Jos tuottaisimme enemmän energiaa kuin kulutamme, voisimme saada tuloja energian viennistä, sekä tuottaa synteettisiä polttoaineita korvaamaan fossiilisia polttoaineita.

Ydinteknologian toimittajaamme olisi syytä tarkistaa; venäläisten kanssa yhteistyö täytyy lopettaa ja ranskalaisen tekniikan toimituksen kanssa on ollut suuria viiveitä Olkiluodossa. Suomen tulisikin tiivistää ydinenergiayhteistyötään ja samalla muita kauppasuhteitaan Japanin suuntaan.

Suuret keskitetyt ydinvoimalat ovat kalliita ja pitkäkestoisia rakentaa, sekä kriisitilanteessa haavoittuvaisia. Suomen tulisikin tarttua myös pienydinvoimaloihin. Pienillä paikallisilla ydinvoimaloilla voitaisiin tuottaa energiaa ja lämpöä kaupunkien tarpeisiin. Tämän uuden teknologian kehitys on pitkällä esimerkiksi LUT-yliopistossa.