Eduskunnassa oli lähetekeskustelussa 5.12.2018 kaksi hallituksen esitystä, joita oli puutteistaan huolimatta helppo kannattaa. Lopulta pienikin muutos parempaan, on suurempi kuin ei muutosta ollenkaan. Kummankin esityksen takana oleva ajatus oli perussuomalaisten jo pitkään ajama – aikanaan muiden naurama , mutta myöhemmin täysin oikeaksi todettu. 

Kysymyksessä olivat hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi puolustusvoimista annetun lain 37 §:n, Maanpuolustuskorkeakoulusta annetun lain 16 §:n ja rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 10 ja 26 §:n muuttamisesta (eli kaksoiskansalaisten rajoitukset sotilasvirkoihin) ja hallituksen esitys eduskunnalle kansallisen turvallisuuden huomioon ottamista alueiden käytössä ja kiinteistönomistuksissa koskevaksi lainsäädännöksi.

Käytin niistä seuraavat puheenvuorot, ensin kaksoiskansalaisuuskysymys:

”Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on erinomainen, ja tervehdin ilolla hallituksen siirtymistä perussuomalaisten järkilinjalle. Huonoa on vain se, että tässä on kestänyt näinkin kauan, vaikka asia oli alun perin kirjattu hallitusohjelmaan. 

On suorastaan käsittämätöntä, että tällä hetkellä jopa näkökulmastamme jossain tilanteessa uhkaavan maan kansalaisella voisi olla sotilasvirka maamme asevoimissa. Tämä kielto suojelisi henkilöitä itseäänkin epäasialliselta vaikuttamiselta, ja kannatan myöskin edustaja Kanervan esille ottamaa ajatusta poliisien taustan selvittämisestä vastaavalla tavalla. 

Laajemmaltikin tämä lojaliteettikysymys voitaisiin ottaa huomioon erityisesti ministereitä nimitettäessä tai jopa vaalikelpoisuutta kansanedustajaksi mietittäessä. [Ozan Yanar: Ohhoh!] Jos joku ei ole valmis sitoutumaan vain ja ainoastaan Suomen kansalaisuuteen, niin onko hän sopiva päättämään kansallisista asioista? 

Kaksoiskansalaisuuden saamisen ehtoja voisi myös tiukentaa — tässä vihjettä hallitukselle — ja erityisesti jos jollakin on jotain epäasiallisia yhteyksiä, niin kansalaisuuden perumisen ehtojakin voisi käydä selvittämään.”

Monilla on sellanen käsitys, että kaksoiskansalaisuusasiassa puhutaan vain venäläisistä. Varmaan suurelta osin puhutaankin, mutta ei pelkästään. Toki Venäjän merkitys aggressiivisena ja lähellä olevana suurvaltana on tässä realiteetti, mutta maailmassa on monia muitakin maita, jotka voivat kohdistaa kansalaisiinsa epäasiallista painostusta. Globaalissa maailmassa yllättävätkin yhteydet voivat heijastua Suomeen.

Omasta mielestäni tämä on laajempikin periaatteellinen kysymys, kuten puheenvuorossani esille toin. Kritisoin kaksoiskansalaisuusjärjestelmää sinällään. Suomen kansalaisuus oikeuttaa valtavan suuriin asioihin. Sen saaminen ei ole mikään subjektiivinen oikeus, vaan se pitäisi nähdä etuoikeutena. On outoa, miksi henkilöt jotka eivät siihen täysin sitoudu, voivat päättää maamme asioista.

Sitten siirryttiin keskusteluun maakaupoista;

”Arvoisa puhemies! Tämäkin hallituksen esitys, niin kuin edellinen, on erinomainen ja tarkoittaa siirtymistä perussuomalaisten järkilinjalle. Ja tämänkin ainoa huono puoli on se, että tämä tulee aivan liian myöhään sekä aivan liian suppeana. 

Viittaan puheessani vuosikymmenen määrätietoiseen työhön asiassa. Mitä on tapahtunut ja mitä aloitteita tehty vuosien mittaan, selviää erinomaisesti Suomen Uutisten artikkelista 23.9.2018 ”Perussuomalaiset ottivat Venäjän uhan alusta asti tosissaan – tonttikaupoista varoitettu jo vuosikausien ajan”. 

On tärkeää ymmärtää, että hallitus EI nyt ole esittämässä yleistä maan ostamisen kieltoa ETA-alueen ulkopuolisille. Esitys koskee suppeammin vain puolustuksellisesti ja kansallisen turvallisuuden näkökulmasta, joka tietenkin on tärkeä. Mielestäni kuitenkin olisi jo pitkän aikaa pitänyt kokonaisuudessaan perua harkitsematon päätös sallia maakaupat EU:n ulkopuolisille 1999. Se olisi myös tätä erityissääntelyä yksinkertaisempaa, selkeämpää ja tasapuolisempaa.

Venäläisten mökki- ja talokaupat kuohuttivat aikanaan ymmärrettävästi meillä itärajalla. Nyt niiden suhteen on ollut viime aikoina hiljaisempaa maailmanpoliittisen tilanteen, Venäjän talouden ja ruplan kurssin johdosta. 

Tämä ei kuitenkaan ole alkuunkaan koko totuus tai kaikki riski, joka aiheeseen liittyy. Maailmassa on paljon maita, jotka käytännössä ovat kiinalaisten omistuksessa. Meillä on liian antelias kaivoslaki, joka voi mahdollistaa ulkomaalaisille kaivosyhtiöille luonnonvarojemme riiston ja ympäristön pilaamisen. Uhkia leijailee jopa pinta-ja pohjavesien omistuksen yllä – vain muutamia aihepiiriin liittyviä riskejä mainitakseni. 

Kansallismielisyyteen kuuluu keskeisesti ajatus omasta maasta ja kansallisomaisuudesta. Suomen maaperä ja luonnonvarat ovat kansallisomaisuuttamme. Luonnon puhtaus on kansallisomaisuuttamme. Niiden suojelu on yhteinen asiamme.