Perussuomalaiset ovat nostaneet maassamme keskusteluun YK:n maahanmuuttosopimuksen GCM:n, kun se on yritetty niin hallituksen, punavihreän opposition kuin mediankin toimesta viedä läpi kaikessa hiljaisuudessa. Jatkuvasti uusia maita on vetäytynyt sopimuksesta, huomattuaan sinne ujutetut radikaalit linjaukset kansallisen itsemääräämisoikeuden viemiseksi ja suoranaisen väestönsiirron mahdollistamiseksi.

Kun tätä asiaa on käsitelty eduskunnan kyselytunneilla kahteen otteeseen, on ulkoministeri Soini (sin.) jatkuvasti yrittänyt kääntää keskustelua itse aiheesta perussuomalaisiin. Olen molemmilla kerroilla yrittänyt saada puheenvuoron kommentoidakseni hänen minuunkin kohdistuneita vääriä ja vääristeleviä väittämiään, tuloksetta. Niinpä kirjoitan asiaan liittyvän ydinsisällön kirjallisessa muodossa julkisuuteen.

Soini sanoi kyselytunnilla kyselytunnilla 8.11.2018:

”…Se on lähetetty kesäkuussa E-kirjeenä eduskuntaan suureen valiokuntaan, josta se on lähetetty ulkoasiainvaliokuntaan ja hallintovaliokuntaan. Arvoisa edustaja, teidän takananne istuu edustaja Mäkelä, joka on ollut käsittelemässä tätä suuressa valiokunnassa. Teidän edessänne istuu hallintovaliokunnan puheenjohtaja Eerola, jonka johdolla tätä on käsitelty hallintovaliokunnassa ja yksimielisesti hyväksytty, ei aiheuta toimenpiteitä. Tästä perusasiasta lähdetään, ja jatkokysymyksissä käsitellään vielä tämä sisältö. Ja totta kai hallitus on valmis vielä jatkokirjelmällä tuomaan tämän asian eduskuntaan…”

Kesällä lähetetty E-kirje on normaalia valtioneuvoston tiedonantotoimintaa eduskunnan suuntaan. Siinä kohdassa käytiin läpi neuvottelujen tilannetta ja Suomen linjaa neuvotteluihin nimenomaan EU:n tasolla. Suuren valiokunnan toimivalta koskee eduskunnan kannanmuodostusta EU-asioissa, kansainvälisissä sopimuksissa ylipäänsä toimivaltainen valiokunta on ulkoasiainvaliokunta.

Kuten Soini itsekin kyselytunnilla suoraan myönsi, sopimuksen sisällön hyväksymisestä ei tässä yhteydessä tehty päätöstä. Nyt syksyllä sopimusneuvottelut päättyivät, ja hallitus lähetti E-jatkokirjeen, jonka osalta suurella valiokunnalla ollut toimivaltaa, koska asian käsittely EU:ssa oli päättynyt. Jatkokirjelmä lähetettiin ulkoasianvaliokuntaan ja hallintovaliokuntaan, joissa perussuomalaiset tarttuivat siihen.

Jokainen ymmärtää, että sopimuksessa merkitsevä on nimenomaan sisältö. Mikä sopimus on hyväksytty ennen kuin sen sisältö on hyväksytty? Soinin takin tyhjyyden asian suhteen todistaa, että huolimatta väitteidensä eduskuntakäsittelystä osoittautumisesta puolivillaisiksi, hän itsepäisesti jankuttaa kysyttäessä perussuomalaisista – eikä ota kantaa itse asiaan. Mitä sopimus merkitsee Suomelle?

Kuten edustaja Huhtasaari kyselytunnilla 29.11.2018 totesi, ulkoasianvaliokunta käsitteli asian ja perussuomalaiset kirjasivat siihen eriävän mielipiteensä – jäimme yksin sopimuksen vastustamisessa, muut puolueet hyväksyivät sopimuksen. Hallintovaliokunta käsittelee asiaa perjantaina 30.11.2018. On odotettavissa, että perussuomalaiset toimivat siellä samoin – valitettavasti kenties myös muut puolueet.

Tilanne on muutenkin muuttunut kesäisestä. Suuri joukko maita on jäämässä ulos sopimuksesta, joka muuttaa sen tarkoituksenmukaisuutta myös Suomen kannalta. Puolustavana argumenttina oli aiemmin käytetty, että sopimus johtaisi hallittuun globaaliin ratkaisuun maahanmuuton suhteen. Sitä se ei tietenkään voi olla, koska jo EU (muista maista puhumattakaan) on täysin jakautunut asian suhteen.

Nimenomaan sopimuksen sisältö 86-kertaisine ”sitoutumisineen” ei vaikuttaisi kelpaavan verrokkimaillemme. EU:n puheenjohtajamaa Itävalta jää ulos sopimuksesta, ja tämän linjansa vahvisti EU:n parlamenttien COSAC-yhteiskokouksen puheenvuorossa, jota olin kuuntelemassa Wienissä 19.11.2018. Mitä tästä pitäisi päätellä Suomen aseman suhteen – pitäisikö meidän tarkistaa linjaamme?

En saanut vastausta, koska en saanut edes esittää kysymystä.

Sen voin ainakin vahvistaa eduskuntaurani kokemusten perusteella, että puheet sopimuksen juridisesta sitomattomuudesta ovat tyhjää retoriikkaa. On selvä asia, että Suomen hyväksymää YK-linjausta, olipa siellä allekirjoitus tai ei, tullaan hyvin nopealla aikavälillä käyttämään lainsäädännön valmistelun ohjauksessa sekä lakien perustuslainmukaisuutta ja kansainvälisten sopimusten mukaisuutta arvioidessa.

Pelkoni on, että Suomi tulee jäämään harvalukuisten haittamaahanmuuton vetovoimatekijöitä keräävien maiden joukkoon, eräänlaiseksi EU:n viimeiseksi hölmöläksi tässäkin kysymyksessä. Näinhän meille kävi myös ulkoministeri Soinille henkilökohtaisesti hyvin tärkeiden turvapaikanhakijoiden EU:n sisäisten siirtojen kanssa. Vain Suomi ja Hollanti pitivät kiintiönsä – ei edes Saksa tai Ranska.