Alkoholilain muutos astui voimaan alkuvuodesta. Sen myötä vapautettiin monia asioita perinteisesti kankeassa alkoholipolitiikassamme. Suurin huomio julkisuudessa keskittyi vähittäiskaupassa myytävien juomien tilavuusprosentin 0,8% nostoon, mutta muitakin laajalti tarpeettomaksi koettuja rajoituksia poistui. Holhousyhteiskunta luotti taas piirun verran lisää kansalaisiinsa.

Lain eduskuntakäsittely oli varsin dramaattinen vuoden viiveineen, tiukkoine äänestyksineen ja tunteikkaine puheineen. Vaikka lopullisia johtopäätöksiä vaikutuksista ei vielä voikaan tehdä, silti ainakin suurimmat uhkakuvat olivat turhaa pelottelua. Mitään maailmanloppua ei tullutkaan – eräiden niin sanottujen asiantuntijoiden puheet jopa sadoista kuolemista oudoksuttavat nyt.

Olin vapautuksen kannalla ja annoin ratkaisevan äänen suuressa valiokunnassa, jotta uudistus eteni ehdotetulla tavalla ja aikataulussa. Uskon, että suomalaiset kyllä osaavat pääosin käyttää alkoholia fiksusti, kunhan siihen kohdistuvasta ”kielletyn hedelmän” leimasta luovutaan. Kutsutaanko tätä sitten ”eurooppalaisiksi juomatavoiksi” vai millä nimellä, on mielipidekysymys.

Tuoreen tutkimuksen mukaan selvä enemmistö haluaisi vapauttaa alkoholipolitiikkaa edelleen. Ajatus on mielestäni mahdollinen, mutta ensin tulisi kerätä hieman pidemmän aikavälin tietoa edellisen muutoksen vaikutuksista. Sitten voidaan tarkastella ainakin vahvempien oluiden tai viinien myynnin sallimista ruokakaupoissa sekä eräiden anniskelusääntöihin jääneiden epäkohtien viilaamista.

Alkoholia käytetään joka tapauksessa. Yhteiskunnan tulee huolehtia alkoholinkäytön haittavaikutuksista niiden osalta, joille käyttö on ongelma. Tämän rahoituksen turvaamiseksi on tärkeää, että mahdollisimman suuri osa juomista ostetaan Suomessa verotettuna. Koska kauppaa käydään EU:n alueella rajojen yli, tavoite voi käytännössä toteutua vain omia sääntöjämme ja hintojamme järkeistämällä.