Politiikassa kannattajia kalastellaan – erityisesti vaalien alla – moninaisin lupauksin. Vaalien jälkeen on tiedossa yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, jos joitakin puheita on uskominen. On kuultu vappusatasista, korona-ajan elvytysseteleistä ja köyhille lapsiperheille suunnatusta epidemiakorvauksesta.

Koronakriisissä peruttiin melkein kaikki. Myös vappusatanen. Perustoimeentulotuen saajille tarkoitettu väliaikainen epidemiakorvaus toteutui. Hallitus markkinoi sitä nimenomaan lapsiperheille kohdistuvana tukena. Koronakriisin mainittiin mm. lisäävän ruokakuluja kodeissa rajoitusten aikana. THL:n Heikki Hiilamo totesi: ” Epidemiakorvaus edustaa kehnosti valmisteltua sosiaaliturvalainsäädäntöä, jossa päämäärä ja keinot eivät ole sopusoinnussa keskenään ja jossa lainsäädännön todellisia motiiveja on luettava rivien väleistä.” Myös Perussuomalaisten Jussi Halla-aho totesi koronalisän olevan halpaa sosiaalipopulismia.

Väliaikainen epidemiakorvaus kustansi yhteensä noin 50 miljoonaa. Iso summa, jonka jakomekanismin soisi osuvan luvatusti kohdilleen. Tukea saaneita kotitalouksia oli yhteensä hieman alle 135 000. Näistä kahden huoltajan perheitä oli 10 399, lapsettomia pareja 4908, muita yhden hengen kotitalouksia 15 973, yksin asuvia 87 358 ja yksinhuoltajaperheitä 16 174. Lapsiperheiden osuus tuen saajista oli vajaa 20%. Nokialla koronalisää maksettiin noin 209 000 euroa, josta lapsettomien kotitalouksien osuus oli noin 142 000 euroa. (lähde: Kelan analytiikka- ja tilastoryhmä) Koko Suomessa tuki jakautui tasaisemmin euromääräisesti tarkasteltuna, yksinäisten kotitalouksien osuus oli 54% ja lapsiperheiden 42%.

Nykyisessä ja tulevien vuosien taloustilanteessa vaaliehdokkaiden on haastavaa lupailla mitään. Tiedossa on monessakin kunnassa hankalia ja kipeitä päätöksiä. Asiat joudutaan väkisinkin laittamaan tärkeysjärjestykseen ja sehän on perussuomalaisen politiikan ydin. Varminta on luvata, ettei lupaa mitään, mitä ei voi myös pitää. Ja toimivansa perussuomalaisten arvojen pohjalta: rehellisesti ja vastuullisesti, ilman suhmurointia sekä oman edun tavoittelua ja hyväveli/siskojärjestelmiä kumartelematta. Kunnan veronmaksajien etu ja hyvinvointi edellä.